filmov
tv
PLANETAARINEN ITSEMURHA

Показать описание
© Katse Kaikkeuteen 2020
Tilaa ohjelman YouTube-kanava!
Seuraa ohjelmaa Facebookissa!
Seuraa ohjelmaa Instagramissa!
Ota yhteyttä kommenttien ja kysymysten kera!
PLANETAARINEN ITSEMURHA
Ihmiskunnan kehitys on kriittisessä käännekohdassa. Seuraava vuosisata tulee määrittämään sen, kääntyykö meidän kehitys kohti maailmanrauhaa, vai tuleeko meidän tarina päättymään planetaariseen itsemurhaan.
INTRO
Kun me etsitään ulkoavaruudesta vieraita sivilisaatioita, me ei etsitä pieniä vihreitä humanoideja. Me etsitään jälkiä energiankulutuksesta. Me etitään sivilisaatioita, jotka venäläinen astronomi Nikolai Kardašov luokitteli kolmeen eri ryhmään, kolmeen eri kehitysvaiheeseen, jotka perustuu siihen kuinka paljon energiaa siihen pisteeseen asti kehittyneen sivisaation ylläpitäminen ja edistäminen vaatii.
KOLME KEHITYSASTETTA
Ykköstyypin sivilisaatio on planetaarinen, se saa tarvitsemansa energian oman planeettansa luonnonvoimista, se osaa hallita planeettansa säätä, vuorovesiä ja seismisiä ilmiöitä. Kakkostyypin stellaarinen sivilisaatio hankkii energiansa suoraan kotitähdestään, hallitsee sen säteilyä, purkauksia ja kykenee jopa kuluttamaan kotitähtensä loppuun. Ja viimesenä kolmostyypin sivilisaatio on galaktinen, se kykenee käyttään hyödykseen kokonaisen galaksin energiavarantoja, hallitseen mustia aukkoja ja matkustaan tarvittaessa galaksista toiseen. Stellaarinen sivilisaatio on käytännössä kuolematon. Tähtienvälisen matkailun saavuttaminen tarkottaa sitä, että ehtyneeltä tähdeltä voi aina siirtyä seuraavalle, eikä mikään meidän tuntema luonnon ilmiö, edes supernovaräjähdys, ole sille uhka. Suurin vaara piilee kehitysvaiheessa, jossa lähestytään ykköstyypin planetaarista sivilisaatiota. Siinä kehitysvaiheessa, jossa me ollaan tällä hetkellä. Me kuulutaan tyyppiin nolla. Me ei käytetä meidän planeetan, tähden tai galaksin energiavaroja. Me saadaan energiamme kuolleista kasveista. Pääosin öljystä ja hiilestä. Mutta ollaanko me koskaan tavottamassa ykköstyypin planetaarisen sivilisaation asemaa? Kyllä, jos me vaan halutaan.
PLANETARISOITUMINEN
Kun sä tänä päivänä avaat sanomalehden ja vilkuilet sen otsikoita, sä pystyt näkeen planetaarisen sivilisaation siemeniä. Ne otsikot puhuu internetistä, joka on ensimmäinen planetaarinen kommunikointiväline, englannista, joka on ensimmäinen planetaarinen kieli, jo nyt maailman puhutuin toinen kieli, euroopan unionista, joka luo planetaarista taloutta, puhumattakaan elokuvista, musiikista ja muodista, joista kaikkein tunnetuimmat ympäri maailmaa rakentaa yhteistä planetaarista kulttuuria. Mutta, sen saman sanomalehden samalla aukeemalla on luettavissa yhtä monta otsikkoo myös näiden ilmiöiden vastavoimista. Siellä puhutaan sodista, terrorismista, ydinaseista, rajoista ja rajotteista, jotka on vastareaktioo tälle kehitykselle. Valtaosa niistä sodanlietsojista, joiden elämässä tää meidän tuntema globalisoituminen ei näy samalla tapaa, ei ymmärtäis välttämättä sanaakaan siitä mitä mä selitän, mutta se mihin ne reagoi, on meidän kehitys kohti suvaitsevaista, monikulttuurista ja tieteellistä sivilisaatioo, jota ne ei halua. Ne haluaa monikulttuurisuuden sijasta oman kulttuurinsa ja tieteen sijasta niiden ajatusmalleja ohjaa teologia. Tässä kohtaa siis se tärkein kysymys kuuluu, että kumpi näistä vastavoimista tulee lopulta voittamaan. Ja paras vastaus tällä hetkellä on se, että kuka tietää.
KEHITYKSEN KOMPASTE
Avaruuselokuvissa näkee usein, kuinka joku planetaarinen tai jopa stellaarinen muukalaislaji hyökkää Maahan sotaisin aikein, resurssivarkauden vuoks, ja se saa aina mut pudistaan päätäni. Jos sivilisaatio on kehittyny niin pitkälle, että se kykenee matkusteleen tähtien välillä, se tarkottaa sitä että se on päässy jo vuosituhansia sitten yli omista alkukantasista väkivaltasuuksistaan tai planetaaristen resurssien tarpeistaan, koska ilman sitä ei tapahdu kehitystä. Todellisuudessa niillä ei olis siis mitään syytä edes käydä meidän planeetalla, saatika sitten tuhota sitä. Niin valtava tekninen kehitys vaatii haltijoiltaan myös pientä henkistä edistystä. Meidän tiede ja tekniikka on sen puolella, että mekin voitais kehittyä sotaisuuksistamme sivistykseen. Länsimainen sivistys leviää vähitellen myös itään ja vuosituhansia vanhat arvot ja asenteet on pikkuhiljaa korvaantumassa ihmisoikeuksilla. Kehitys on siis hidasta, mutta todennäkösyydet puhuu puolestaan. Todennäkösyyksiä vastaan taistelee kuitenkin muun muassa ydinaseet ja muut paremman huomisen puolesta syntyneet tieteelliset saavutukset, jotka voi väärissä käsissä päättää meidän tarinan silmänräpäyksessä. Tää kriittinen käännekohta, jossa me tällä hetkellä seistään, saattaa hyvinkin olla osasyynä siihen, minkä takia me ei olla vielä löydetty vieraita sivilisaatioita...
Tilaa ohjelman YouTube-kanava!
Seuraa ohjelmaa Facebookissa!
Seuraa ohjelmaa Instagramissa!
Ota yhteyttä kommenttien ja kysymysten kera!
PLANETAARINEN ITSEMURHA
Ihmiskunnan kehitys on kriittisessä käännekohdassa. Seuraava vuosisata tulee määrittämään sen, kääntyykö meidän kehitys kohti maailmanrauhaa, vai tuleeko meidän tarina päättymään planetaariseen itsemurhaan.
INTRO
Kun me etsitään ulkoavaruudesta vieraita sivilisaatioita, me ei etsitä pieniä vihreitä humanoideja. Me etsitään jälkiä energiankulutuksesta. Me etitään sivilisaatioita, jotka venäläinen astronomi Nikolai Kardašov luokitteli kolmeen eri ryhmään, kolmeen eri kehitysvaiheeseen, jotka perustuu siihen kuinka paljon energiaa siihen pisteeseen asti kehittyneen sivisaation ylläpitäminen ja edistäminen vaatii.
KOLME KEHITYSASTETTA
Ykköstyypin sivilisaatio on planetaarinen, se saa tarvitsemansa energian oman planeettansa luonnonvoimista, se osaa hallita planeettansa säätä, vuorovesiä ja seismisiä ilmiöitä. Kakkostyypin stellaarinen sivilisaatio hankkii energiansa suoraan kotitähdestään, hallitsee sen säteilyä, purkauksia ja kykenee jopa kuluttamaan kotitähtensä loppuun. Ja viimesenä kolmostyypin sivilisaatio on galaktinen, se kykenee käyttään hyödykseen kokonaisen galaksin energiavarantoja, hallitseen mustia aukkoja ja matkustaan tarvittaessa galaksista toiseen. Stellaarinen sivilisaatio on käytännössä kuolematon. Tähtienvälisen matkailun saavuttaminen tarkottaa sitä, että ehtyneeltä tähdeltä voi aina siirtyä seuraavalle, eikä mikään meidän tuntema luonnon ilmiö, edes supernovaräjähdys, ole sille uhka. Suurin vaara piilee kehitysvaiheessa, jossa lähestytään ykköstyypin planetaarista sivilisaatiota. Siinä kehitysvaiheessa, jossa me ollaan tällä hetkellä. Me kuulutaan tyyppiin nolla. Me ei käytetä meidän planeetan, tähden tai galaksin energiavaroja. Me saadaan energiamme kuolleista kasveista. Pääosin öljystä ja hiilestä. Mutta ollaanko me koskaan tavottamassa ykköstyypin planetaarisen sivilisaation asemaa? Kyllä, jos me vaan halutaan.
PLANETARISOITUMINEN
Kun sä tänä päivänä avaat sanomalehden ja vilkuilet sen otsikoita, sä pystyt näkeen planetaarisen sivilisaation siemeniä. Ne otsikot puhuu internetistä, joka on ensimmäinen planetaarinen kommunikointiväline, englannista, joka on ensimmäinen planetaarinen kieli, jo nyt maailman puhutuin toinen kieli, euroopan unionista, joka luo planetaarista taloutta, puhumattakaan elokuvista, musiikista ja muodista, joista kaikkein tunnetuimmat ympäri maailmaa rakentaa yhteistä planetaarista kulttuuria. Mutta, sen saman sanomalehden samalla aukeemalla on luettavissa yhtä monta otsikkoo myös näiden ilmiöiden vastavoimista. Siellä puhutaan sodista, terrorismista, ydinaseista, rajoista ja rajotteista, jotka on vastareaktioo tälle kehitykselle. Valtaosa niistä sodanlietsojista, joiden elämässä tää meidän tuntema globalisoituminen ei näy samalla tapaa, ei ymmärtäis välttämättä sanaakaan siitä mitä mä selitän, mutta se mihin ne reagoi, on meidän kehitys kohti suvaitsevaista, monikulttuurista ja tieteellistä sivilisaatioo, jota ne ei halua. Ne haluaa monikulttuurisuuden sijasta oman kulttuurinsa ja tieteen sijasta niiden ajatusmalleja ohjaa teologia. Tässä kohtaa siis se tärkein kysymys kuuluu, että kumpi näistä vastavoimista tulee lopulta voittamaan. Ja paras vastaus tällä hetkellä on se, että kuka tietää.
KEHITYKSEN KOMPASTE
Avaruuselokuvissa näkee usein, kuinka joku planetaarinen tai jopa stellaarinen muukalaislaji hyökkää Maahan sotaisin aikein, resurssivarkauden vuoks, ja se saa aina mut pudistaan päätäni. Jos sivilisaatio on kehittyny niin pitkälle, että se kykenee matkusteleen tähtien välillä, se tarkottaa sitä että se on päässy jo vuosituhansia sitten yli omista alkukantasista väkivaltasuuksistaan tai planetaaristen resurssien tarpeistaan, koska ilman sitä ei tapahdu kehitystä. Todellisuudessa niillä ei olis siis mitään syytä edes käydä meidän planeetalla, saatika sitten tuhota sitä. Niin valtava tekninen kehitys vaatii haltijoiltaan myös pientä henkistä edistystä. Meidän tiede ja tekniikka on sen puolella, että mekin voitais kehittyä sotaisuuksistamme sivistykseen. Länsimainen sivistys leviää vähitellen myös itään ja vuosituhansia vanhat arvot ja asenteet on pikkuhiljaa korvaantumassa ihmisoikeuksilla. Kehitys on siis hidasta, mutta todennäkösyydet puhuu puolestaan. Todennäkösyyksiä vastaan taistelee kuitenkin muun muassa ydinaseet ja muut paremman huomisen puolesta syntyneet tieteelliset saavutukset, jotka voi väärissä käsissä päättää meidän tarinan silmänräpäyksessä. Tää kriittinen käännekohta, jossa me tällä hetkellä seistään, saattaa hyvinkin olla osasyynä siihen, minkä takia me ei olla vielä löydetty vieraita sivilisaatioita...
Комментарии