filmov
tv
MUSTAN AUKON METSÄSTYS

Показать описание
© Katse Kaikkeuteen 2020
Tilaa ohjelman YouTube-kanava!
Seuraa ohjelmaa Facebookissa!
Seuraa ohjelmaa Instagramissa!
Ota yhteyttä kommenttien ja kysymysten kera!
MUSTAN AUKON METSÄSTYS
Vielä 50 vuotta sitten mustat aukot oli pelkästään hypoteettisia, eikä monikaan fyysikko pitäny niitä totena, harva kiinnostu niiden tutkimisesta. Syystäkin. Niitä ei pysty näkeen, eikä ne tahdo paljastaa mitään niiden toiminnasta ja koostumuksesta. Joten miten tällasia kosmoksen kummituksia voidaan edes tarkkailla?
INTRO
Kaikkien taivaankappaleiden tutkiminen meidän planeetalta käsin tehdään valon avulla. Valon eri kirkkauksia ja aallonpituuksia tutkimalla me ollaan selvitetty meidän taivaan tähtien salat, pelkästään tarkkailemalla niitä kaukoputki silmillä ja laskin kädessä. Entäs sitten mustat aukot? Ne ei tuota tai edes heijasta valoo. Ne ahmii kaikki vastaanottamansa valonsäteet sisäänsä, eikä päästä niitä ikinä karkaamaan. Jos mustat aukot on nimensä mukasesti yhtä mustia kun itse avaruus niiden ympärillä, miten me voidaan havaita sellasia? No, kuten aiemmin jo sanoin, kaikkien taivaankappaleiden tutkiminen meidän planeetalta käsin tehdään valon avulla.
VÄÄRISTYMIEN VALOKUVAUS
Otetaan valokuva tähtitaivaasta. Seuraavana yönä otetaan samanlainen kuva tismalleen samasta kohtaa ja katotaan näitä kahta valokuvaa toistensa läpi. Sillon huomataan, että siinä missä valtaosa tähdistä asemoituu täydellisesti toistensa päälle, jotkin tähdet on liikahtanu paikoiltaan. Kun me jatketaan näiden valokuvien ottamista kyllin pitkään, me voidaan lopulta tehdä niistä animaatio, josta näkyy kuinka tähdet loittone toisistaan, niinkun jokin liikkuis niiden keskellä puskien niitä tieltään. Niin kun liikenneruuhkan läpi ajava traktori puskee autoja tien sivuun. Sillon me voidaan osottaa sitä sormella ja sanoo, että hahaa, siinähän sä olet. Kun sä laitat silmälasit silmilles, mistä sä tiedät että niissä sangoissa on lasit, vaikka lasi on näkymätöntä? Sä näät sen siitä kuinka se lasi taittaa valoo ja vääristää näkymää. Samalla tavalla musta aukko ei suinkaan töni tähtiä loitommas, vaan kaareuttaa massiivisella massallaan aika-avaruuden kangasta niin, että tähtien valo kulkee sen ympäri. Näin me voidaan valoo tarkkaillen havainnoida mustien aukkojen liikettä.
TULEVAISUUDEN TUTKIMUSTAVAT
Pelkästään mustien aukkojen havainnointi on erittäin hankalaa. Puhumattakaan siitä kuinka niiden koostumusta ja toimintaa pitäis selvittää, kun mikään informaatio ei pääse irtaantuun niiden otteesta. Sen lisäks meitä lähin musta aukko on Linnunradan keskustassa, Jousimiehen tähdistön suunnalla, kymmenien tuhansien valovuosien päässä, paksujen ja kirkkaiden kaasusumujen peitossa. Me tiedetään mustista aukoista hyvin vähän ja se mitä me tiedetään, me tiedetään epäsuorasti tutkimalla tähtiä. Ja tähdet me tunnetaan lähes läpikotasin. Me ymmärretään niiden koostumusta, koska ne säteilee energiaansa niin avomielisesti. Me ymmärretään jopa tähtien ytimissä tapahtuvia kemiallisia reaktioita, vaikka ne tapahtuu meidän tavottavamattomissa, tähtien ytimissä, ja pääosin siitä syystä, että toisen maailmansodan suurimmat osapuolet rahotti kilpaa maailman parhaimpia tiedemiehiä kehittämään vetypommin, eli pienoiskokosen tähden, koska tähdethän on käytännössä luonnonmukasia jättiläismäisiä vetypommeja. Vetyatomien fuusioitumista heliumiks. Joten voitaisko me koittaa oppia mustista aukoista samalla tapaa? Pyrkimällä luomaan kvanttitasolla mikroskooppisia mustia aukkoja, koska eihän nekään oo loppujen lopuks muuta kun kasaan painettuja tähtiä. Laitetaan vetypommi hydrauliprässiin niin hyvä tulee.
MIKROSKOOPPINEN MUSTA AUKKO
Sveitsin Geneveen rakennettu Large Hadron Collider, Suuri hadronitörmäytin, 10 miljardin euron, 27 kilometrin mittanen maailman suurin hiukkaskiihdytin, rakennettiin montaa eri tehtävää, tavotetta ja tarkotusta varten. Yks näistä on luoda mikroskooppisia mustia aukkoja, mikä saattais antaa meille paljon uutta ymmärrystä mustien aukkojen toiminnasta. Vuonna 2008 kun ympäri maailmaa uutisoitiin, että hadronitörmäytin käynnistetään, jotkut sekos pelosta ja sepusti teorioita siitä, kuinka sen käynnistäminen synnyttää mustan aukon, joka imasee meidän koko planeetan itseensä. Maailmanloppu 2008, moni varmaan muistaa sen vieläkin. Tässä me kuitenkin vielä ollaan ja tullaan vielä olemaankin, koska ensinnäkin näiden protonejakin pienempien mustien aukkojen energia ei sais edes yhtä hehkulamppua syttymään. Toisekseen meidän planeettaan satelee jatkuvasti samanlaisia hiukkasia, jotka on itse asiassa paljon voimakkaampia kun mikään mitä me voitais mitättömällä hiukkaskiihdyttimellämme saada aikaan. Ja kolmannekseen nää hiukkaset hajoo omiin mahdottomuuksiinsa välittömästi syntymänsä jälkeen...
Tilaa ohjelman YouTube-kanava!
Seuraa ohjelmaa Facebookissa!
Seuraa ohjelmaa Instagramissa!
Ota yhteyttä kommenttien ja kysymysten kera!
MUSTAN AUKON METSÄSTYS
Vielä 50 vuotta sitten mustat aukot oli pelkästään hypoteettisia, eikä monikaan fyysikko pitäny niitä totena, harva kiinnostu niiden tutkimisesta. Syystäkin. Niitä ei pysty näkeen, eikä ne tahdo paljastaa mitään niiden toiminnasta ja koostumuksesta. Joten miten tällasia kosmoksen kummituksia voidaan edes tarkkailla?
INTRO
Kaikkien taivaankappaleiden tutkiminen meidän planeetalta käsin tehdään valon avulla. Valon eri kirkkauksia ja aallonpituuksia tutkimalla me ollaan selvitetty meidän taivaan tähtien salat, pelkästään tarkkailemalla niitä kaukoputki silmillä ja laskin kädessä. Entäs sitten mustat aukot? Ne ei tuota tai edes heijasta valoo. Ne ahmii kaikki vastaanottamansa valonsäteet sisäänsä, eikä päästä niitä ikinä karkaamaan. Jos mustat aukot on nimensä mukasesti yhtä mustia kun itse avaruus niiden ympärillä, miten me voidaan havaita sellasia? No, kuten aiemmin jo sanoin, kaikkien taivaankappaleiden tutkiminen meidän planeetalta käsin tehdään valon avulla.
VÄÄRISTYMIEN VALOKUVAUS
Otetaan valokuva tähtitaivaasta. Seuraavana yönä otetaan samanlainen kuva tismalleen samasta kohtaa ja katotaan näitä kahta valokuvaa toistensa läpi. Sillon huomataan, että siinä missä valtaosa tähdistä asemoituu täydellisesti toistensa päälle, jotkin tähdet on liikahtanu paikoiltaan. Kun me jatketaan näiden valokuvien ottamista kyllin pitkään, me voidaan lopulta tehdä niistä animaatio, josta näkyy kuinka tähdet loittone toisistaan, niinkun jokin liikkuis niiden keskellä puskien niitä tieltään. Niin kun liikenneruuhkan läpi ajava traktori puskee autoja tien sivuun. Sillon me voidaan osottaa sitä sormella ja sanoo, että hahaa, siinähän sä olet. Kun sä laitat silmälasit silmilles, mistä sä tiedät että niissä sangoissa on lasit, vaikka lasi on näkymätöntä? Sä näät sen siitä kuinka se lasi taittaa valoo ja vääristää näkymää. Samalla tavalla musta aukko ei suinkaan töni tähtiä loitommas, vaan kaareuttaa massiivisella massallaan aika-avaruuden kangasta niin, että tähtien valo kulkee sen ympäri. Näin me voidaan valoo tarkkaillen havainnoida mustien aukkojen liikettä.
TULEVAISUUDEN TUTKIMUSTAVAT
Pelkästään mustien aukkojen havainnointi on erittäin hankalaa. Puhumattakaan siitä kuinka niiden koostumusta ja toimintaa pitäis selvittää, kun mikään informaatio ei pääse irtaantuun niiden otteesta. Sen lisäks meitä lähin musta aukko on Linnunradan keskustassa, Jousimiehen tähdistön suunnalla, kymmenien tuhansien valovuosien päässä, paksujen ja kirkkaiden kaasusumujen peitossa. Me tiedetään mustista aukoista hyvin vähän ja se mitä me tiedetään, me tiedetään epäsuorasti tutkimalla tähtiä. Ja tähdet me tunnetaan lähes läpikotasin. Me ymmärretään niiden koostumusta, koska ne säteilee energiaansa niin avomielisesti. Me ymmärretään jopa tähtien ytimissä tapahtuvia kemiallisia reaktioita, vaikka ne tapahtuu meidän tavottavamattomissa, tähtien ytimissä, ja pääosin siitä syystä, että toisen maailmansodan suurimmat osapuolet rahotti kilpaa maailman parhaimpia tiedemiehiä kehittämään vetypommin, eli pienoiskokosen tähden, koska tähdethän on käytännössä luonnonmukasia jättiläismäisiä vetypommeja. Vetyatomien fuusioitumista heliumiks. Joten voitaisko me koittaa oppia mustista aukoista samalla tapaa? Pyrkimällä luomaan kvanttitasolla mikroskooppisia mustia aukkoja, koska eihän nekään oo loppujen lopuks muuta kun kasaan painettuja tähtiä. Laitetaan vetypommi hydrauliprässiin niin hyvä tulee.
MIKROSKOOPPINEN MUSTA AUKKO
Sveitsin Geneveen rakennettu Large Hadron Collider, Suuri hadronitörmäytin, 10 miljardin euron, 27 kilometrin mittanen maailman suurin hiukkaskiihdytin, rakennettiin montaa eri tehtävää, tavotetta ja tarkotusta varten. Yks näistä on luoda mikroskooppisia mustia aukkoja, mikä saattais antaa meille paljon uutta ymmärrystä mustien aukkojen toiminnasta. Vuonna 2008 kun ympäri maailmaa uutisoitiin, että hadronitörmäytin käynnistetään, jotkut sekos pelosta ja sepusti teorioita siitä, kuinka sen käynnistäminen synnyttää mustan aukon, joka imasee meidän koko planeetan itseensä. Maailmanloppu 2008, moni varmaan muistaa sen vieläkin. Tässä me kuitenkin vielä ollaan ja tullaan vielä olemaankin, koska ensinnäkin näiden protonejakin pienempien mustien aukkojen energia ei sais edes yhtä hehkulamppua syttymään. Toisekseen meidän planeettaan satelee jatkuvasti samanlaisia hiukkasia, jotka on itse asiassa paljon voimakkaampia kun mikään mitä me voitais mitättömällä hiukkaskiihdyttimellämme saada aikaan. Ja kolmannekseen nää hiukkaset hajoo omiin mahdottomuuksiinsa välittömästi syntymänsä jälkeen...
Комментарии