ROOPE VARTO - TIEN PÄÄ

TIEN PÄÄ
Säv. & San. Roope Varto

Kerran lähdin vaan
maantietä kulkemaan.
En tiennyt ollenkaan,
mihin suuntais’ kulkuaan.

En karttaa katsonut,
en viittaa vilkuillut.
Mä kuljin eteenpäin
tietä pitkin näin.

Mä uskoin kohtaloon,
kun katsoin aurinkoon.
Niin kauan kuin on tie,
se jonnekin mua vie.

Ei paista aurinko
ei loista kuutamo
kuin pienen hetken vain
hetken matkallain

Kun pilvet peittää maan
ne sielun rauhoittaa
ja sateen kosteus
on luonnon pelastus

On päivä uus ja ihanuus,
kun kulkee saa taivaltaan.
Mä tiedän että tie
jonnekin mun vie,
vaan maali missä lie,
tää tie mut sinne vie.

Kun kulkee aikansa
on kerran maalissa.
Sen huomaa jostakin
et´ matka loppuikin.

On siellä rauhan maa
se mua odottaa.
Ei oo mitään kauniimpaa
kuin onnen sieltä saa

On päivä uus ja ihanuus...