filmov
tv
Mc Mane - Kadonneet

Показать описание
Biisi joka on omistettu jokaiselle kadonneelle henkilölle, sekä heidän ystäville ja omaisille. R.I.P Karoliina Kesti, jonka kohtalo selvisi hiljattain. Toivotaan että muutkin vielä löytyisivät ja saadaan kiviä poies sydämiltä!
Tämä on nyt minun tapani osoittaa välittäväni..
Aiheideasta iso kiitos Blondi-Aivolle
Lyriikat/rap/Mix: Mane
Biitti: Life & Death productions
LYRICS:
Kuulin kerran ettei ihminen voi kadota/
Jättämättä jälkiä, kai se on sit vaan sanonta/
Ainaki siltä tuntuu kun tsiigaa uutisotsikoita/
Tosta noin vaan oves takaa saattaa katoo postipoika/
Yöllä kaupungilla hiiren hiljaisilla kaduilla/
Kannattaa pitää silmät selässä ja olla varuillaan/
Ei tiedä minkä kulman takaa hyökkää joku sekopää/
Ei tiedä kuka katoo jälleen ja kuka eloon jää/
Nää panttivankidraamat ja kidnappauksien kuninkaat/
Saa lööpist etusivun ja taas uteliaat pulittaa/
Ei mustepainatusta pysty historiast kumittaan/
Ja uudet lapset isoisän kellariin taas lukitaan/
Kahenkytäneljän vuoden jälkeen tietää mit on vapaus/
Hämärä juttu niinku Madeleine Maccainin tapaus/
Pieni kaunis ja viaton tyttö kohteena/
Niin monta alkuu jois ei oo loppua ollenka/
KERTOSÄE:
Tää on niille jotka on kadonnu jäljettömiin/
Teille tulvii täälä rukouksia äärettömii/
Kyyneleitä valutettu niagaran lailla/
Nyt äiti ja isä ois rakasta lastaan vailla/
Tää on niille jotka on kotoaan karannu/
Tää on niille jotka on takasin palannu/
Tää on teille joista kaikki täällä ollaan huolissaan/
Tulkaa vielä takas kirkastamaan meidän huomista/
Kyl mä tiiän ettei kukaan oikeest katoa/
Mut siltä tuntuu jatkuvasti, vaikken sitä tahdokkaan/
Nyt liian nuoret lähtee kävelemään kohti valoa/
Ja äänet vähitellen hiljenevät kerrostalossa/
Kynttilänvalossa me kädet ristis odotamme/
Kai Jumalan merkkiä ja sitä että taas kohtaamme/
Aamen, johda polku hänen takas meidän huomaan/
Ja näytä pieni merkki että tietää kehen luottaa/
Rikostutkinnat ja ruumiskoirat, aika laiha lohtu/
Kai se ajan kysymys on millon joku taas unohtuu/
Raisa Räisänen ja Teemu Puumalakin jäivät mysteeriks/
Jonkun pakko kärsii et nähään virheet täs systeeemis/
Kai liian myöhään tosissaan ne alottivat etsiin/
Siks sata kysymystä yllä Karoliina Kestin/
Vaik ne sanoo ettei muka liian myöhäst koskaan oo/
Pelkään et arvotukseks jää myös tänki tytön kohtalo/
KERTOSÄE
Kynttilä palaa pöydäl valokuvan edessä/
Sydämeen sattuu ja mä kuulen taivaan repeevän/
Se itkee sadepisaroina muistot ilmaan/
Sen pienen hetken kaikki ovat aivan hiiren hiljaa/
Lasten huonees äiti pakkaa pahvilaatikoita/
Internetin sivuilla viel tulvii spekulaatioita/
Kohtalosta tosta pienen viattoman lapsen/
Ja äiti stoppaa hetkeks nostaen taivalle katseen/
Kirkas aurinko ja puhtaat taivaan lampaat/
Lapsi pieni lentää joutsenena kohti taivaan rantaa/
Tieto lisää tuskaa, mut epätietosuus voi tappaa/
Ikävään, mut jahka aikä jään sydämelt pois sulattaa/
Hetket eivät katoo koskaan, muistot säilyyn aina/
Mä luotan karman lakiin; joka toiselle kuoppaa kaivaa/
Ja niin edelleen, loput on historian havinaa/
Ja tuulet kuiskii puissa tätä kadonneiden tarinaa/
KERTOSÄE
Комментарии