Viikon Verso - Jumalan rakkaus ei väisty

Tuleva ”kärsimyksen sunnuntai” (6.4.) avaa syvän paaston ajan. Se kutsuu meitä hiljentymään Jeesuksen kärsimyksen ja ristin salaisuuden äärelle. Päivän nimitys Judica nousee psalmista: ”Hanki minulle oikeutta, Jumala (Ps. 43:1)”. Nuo sanat nousevat kokemuksesta, jossa maailma tuntuu kylmältä ja väärältä, mutta niiden taustalla elää silti toivo siitä, että Jumala näkee, kuulee ja välittää.

Maailma huutaa tänäänkin oikeutta. Uutiset kertovat sodasta ja sorrosta – Gazassa, Ukrainassa ja monilla muilla alueilla. Mutta myös siellä, missä ei räjähdä, ihmisiä satutetaan sanoin, rakentein ja välinpitämättömyydellä. Kärsimyksen sunnuntai muistuttaa, että Jumala ei katso sivusta. Hän astuu itse kärsimykseen, kantaa sen ja muuttaa maailmaa sisältä käsin. Ristin voima ei ole kovuudessa, vaan uskollisuudessa, joka pysyy – hiljaa, mutta horjumatta.

Markuksen evankeliumin vertauksessa (Mark. 12:1–12) viinitarhan omistaja lähettää kerta toisensa jälkeen palvelijoita – ja lopulta oman poikansa. Kukaan ei ole koskematon. Rakastetun pojan kohtalona on tulla hylätyksi ja tapetuksi. Tuo poika on Jeesus. Jumalan rakkaus ulottuu niin pitkälle, että hän antaa itsensä meidän käsiimme – tietäen, että nuo kädet tulevat iskemään.

”Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi.” Ihmiset torjuivat Jeesuksen, mutta juuri hänessä Jumala on laskenut uuden perustan – armolle, sovitukselle ja toivolle. Meille hylätty kivi on tullut elämän perustaksi.
Kärsimyksen sunnuntaina meitä kutsutaan katsomaan ristille. Siellä ei ole ainoastaan kärsivä Kristus, vaan siellä on myös meidän pelastuksemme alku. Jumalan rakkaus ei väisty edes silloin, kun sitä vastaan hyökätään. Risti on meille merkki siitä, että olemme Jumalalle niin rakkaita, ettei mikään voi erottaa meitä hänen rakkaudestaan.

Teksti: Markus Monteiro Kartano / Lammin seurakunnan tiedottaja / 31.3.2025. Teksti on julkaistu alun perin Keski-Häme-lehdessä 3.4.2025.