('Vanha Mustalainen') A vén cigány ~ Károly Solti 🎵🌹🧡💘🎵

A vén cigány ~ Károly Solti 🎵🌹🧡💘🎵
("Vanha Mustalainen")
(Old Gipsy)

Zene, és Szöveg : KONDOR ERNŐ 1881 - 1951.
Sävel ja sanat: KONDOR ERNŐ 1881 - 1951.

Alkuperäistä videoo muokannut: Pispalan Juntti 2019 🎥

LYRICS 👀✍

Zöld erdő mélyén, kis patak szélén, párjával élt egy öreg cigány,
Vén öreg ember, nótája nem kell, senkinek sem kell a nótája már.
Szép tavasz járja, zöld a fa ága, kis galamb vígan turbékol a fán,
Ősz feje kábul, s a szíve kitárul, párjához így szól az öreg cigány.

Hol van a hegedűm, párom, tavasszal minden vidám, Városba elmegyek máma, én az öreg cigány,
Egyszer még hadd muzsikáljak szívemből úgy igazán.
Szeretném elmuzsikálni, hogy él még a vén cigány, öreg cigány, a vén cigány.

És a vén ember eltipeg csendben, hóna alatt a kopott hegedű,
Alig bír járni, lábain állni, szívében mégis ott él a derű.
Városba érve, fáradtan tér be, egy csillogó fényes terem ajtaján,
Szíve megdobban a vére fellobban, középre tipeg az öreg cigány.

Nagyságos uraim, kérem, nem tudom, ismernek még!
Könyörgöm, de sokat húztam valaha, réges-rég.
Egyszer még hadd muzsikáljak szívemből úgy igazán,
Szeretném elmuzsikálni, hogy él még a vén cigány, öreg cigány, a vén cigány.

Csend lett egy percig, így szólt az egyik, jó uraim, mulatunk ma, ugye?
Nyissanak ajtót, ezt a vén rajkót látni szeretném, repülni tud-e?
Ugrik a pincér, pénzt kap a viccért, kint van az ember, és kész a hatás,
Jó öreg párja már halva találja, s beszól az anyó, urak, jó mulatást!

Nem muzsikál sohasem már, csendes lett a vén cigány,
Erdőben alussza álmát, vadgalamb búg a fán.
Vén-öreg anyóka, sírját virággal díszíti már, vadgalmb sírva dalolja,
Élt egyszer egy cigány, öreg cigány, a vén cigány.
******************************************************’
Károly Solti & Sándor Déki-Lakatos ja hänen folkbändinsä. - 31.03.1971
*********************************************************’
Google-suomennos Unkarin kielestä: 👀

Vihreän metsän syvyydessä, pienen puron reunalla, mustalainen asui hiljaa vaimonsa kanssa.
Sinun ei tarvitse vanhan, vanhan miehen laulua, kukaan ei enää tarvitse sinun lauluasi.
Mukava kevätkävely, vihreän puun oksa pienellä kyyhkynen iloisesti pyörteisellä puulla.
Syksyn pää on uupunut, hänen sydämensä avautuu ja samoin kuin vammaisen mustan.

Missä on viuluparini, keväällä kaikki on iloista,
käyn kaupungin äidillä, olen vanha mustalainen.
Kerran jouduin soittamaan musiikkia, sydämestäni todella
haluan soittaa musiikkia, siellä on edelleen vanha mustalainen,
Vanha mustalainen on syksyn mustalainen.

Ja vanha mies hiipii hiljaa, käsivarrensa alla kulunut viulu.
Hän voi tuskin kävellä jaloillaan, mutta sydämessään on voimaa.
Saapuessaan kaupunkiin hän pysähtyi väsyneenä kiiltävän valoisan salin oven läpi,
Hänen veri räjähtää, hänen sydämensä sykkii, vammainen romani saapuu keskelle.

Hyvät herrat, en tiedä,
tiedänkö vielä, pyydän, että vedin paljon, kerran kauan sitten,
jälleen kerran sallin minun soittaa musiikkia, sydämestäni todella
haluan soittaa musiikkia, elän edelleen vanhaa mustalaista,
vanha mustalainen on syksyn mustalainen.

Oli minuutti hiljaisuutta, joten sanottiin, onnea tänään huvitti, eikö niin?
Avaa ovi ja haluan nähdä tämän parven, voitko lentää?
Tarjoilija hyppää, hän saa rahaa vitsistä, mies on poissa ja vaikutus on valmis,
vanha hyvä vaimonsa löytää hänet kuolleena, hän puhuu ovella, herrat, pidä hauskaa!

Hän ei soita enää koskaan musiikkia, vanha mustalainen tuli hiljaiseksi.
Nuku metsän unessa, villi kyyhkynen paahtaen puussa.
Vanhan, vanhan äidin hauta, joka oli jo koristeltu kukilla,
laulaen Kyyhkyn itkien kanssa, asui kerran mustalainen,
vanha mustalainen, köyhä mustalainen.
************************************************************’
😎😊
- Károly Solti - vanha Gypsy Károly Solti syntyi 27. huhtikuuta 1910 Kiskunfélegyházassa ja kuoli 27. huhtikuuta 1990 20 vuotta sitten. Vuonna 1940 hän esiintyi Unkarin muusikon laulajantutkimuskilpailussa. Hän voitti ensimmäisen sijan Musiikkiakatemian suuressa salissa pidetyssä finaalissa. Vuodesta 1941 hän muutti Budapestiin. Hän matkusti melkein ympäri maailmaa. Hän tuli kotikaupunkiinsa mielellään ja usein laulamaan. Hänen kaupunki sijoitti muistolaatan entisen syntymäpaikan seinälle Petőfi Sándor -katu 9 muistoksi unkarilaisen laulun kruunaamattoman kuninkaan Károly Soltin muistoksi.
**************************************’