filmov
tv
IHMISEN PARAS YSTÄVÄ

Показать описание
© Katse Kaikkeuteen 2020
Tilaa ohjelman YouTube-kanava!
Seuraa ohjelmaa Facebookissa!
Seuraa ohjelmaa Instagramissa!
Ota yhteyttä kommenttien ja kysymysten kera!
IHMISEN PARAS YSTÄVÄ
Koira on ihmisen paras ystävä. Kaikki on kuullu sen fraasin lukemattomia kertoja. Mutta mikä tekee just koirasta ihmisen parhaan ystävän? Ihmisiä ja koiria yhdistää vuosituhansien takanen kiehtova kumppanuus.
INTRO
Noin kolmekymmentä tuhatta vuotta sitten, ihmiset vaelteli ja metsästi selviytyäkseen viimesimmän jääkauden päättymättömästä talvesta. Ihminen joutu jatkuvasti pelkään puumia ja karhuja, jotka taisteli ihmisen kanssa samasta saaliista. Tää oli aikaa ennen koirien tarjoomaa tukee ja turvaa, koska koiria ei ollu. Sen sijaan niiden esi-isät, valtavat ja vaaralliset sudet vaani metsiköissä pitäen ihmisten liikkeitä silmällä, odottaen parasta hetkee iskee kiinni. Kunnes tapahtu jotakin odottamatonta.
KUMPPANIN KESYTYS
Nuotion äärellä ihmiset paisto saaliinsa, söi lihat ja heitti luut olan yli. Kaikki vaanivat sudet haluis tarttua niihin tähteisiin, mutta ne on liian peloissaan. Tää pelko on merkki niiden verenkierron korkeesta kortisoliarvosta, eli stressihormoneista. Se on selviytymiskeino. Ne tietää että ihmisiä lähestyminen voi koitua kuolemaks. Mutta luonnollisten geenivariaatioiden takia joillakin susilla on tavallista matalampi kortisoliarvo, minkä takia ne pelkää vähemmän. Yks tällasista susista tulee kaappan sen luun, vie sen etäälle kuusen alle, jossa se alkaa nauttia maukkaasta iltapalasta ja oivaltaa samalla loistavan selviytymis-strategian. Antaa ihmisten hoitaa metsästys, ei uhata niitä, niin ne antaa meidän koluta niiden jämät. Me syödään säännöllisemmin, pysytään vahvempina ja tuotetaan enemmän terveitä jälkeläisiä, jotka perii meidän etuoikeutetun aseman tässä järjestelyssä. Tää uus kumppanuus vahvistu sukupolvi toisensa jälkeen, ihmiset alko tähteiden sijaan ruokkia susia, antamalla niille ansaitsemansa osan lihasta, ja kouluttaan niitä avustaan metsästyksessä: vainuamaan, jahtaamaan ja kaatamaan. Ennen pitkää tää susien sukulinja alko muotoontua eläinlajiks, joka me tänä päivänä tunnetaan koirana.
PEDOSTA PERHEEN PELASTAJAKSI
Koira ei oo luonnon luoma eläinlaji. Se ei syntyny luonnollisen evoluution, ympäristönsä paineiden vaikutuksesta vaan ihmisen jalostuksessa: kesytyksessä ja koulutuksessa. Euroopan harmaasusi, eli Canis Lupus Lupus ja koira, eli Canis Lupus Familiaris. Huomaa että ainoo ero susiin on sana familiaris. Tuttu. Samaa perhettä. Niinä aikoina kun koirat ei ollu miesten mukana metsällä, lapset leikki niiden kanssa, mikä alko luoda ihmisen ja koiran välille myös emotionaalista sidettä, sen sijaan että kyseessä olis pelkkä bisnesjärjestely. Tuli vahtikoiria, jotka suojeli ihmisiä ja pelastuskoiria, jotka autto ihmisiä pois pulasta. Pula on varhaissuomen sanastoo ja tarkottaa avantoo, johon ihminen pulahtaa, joutuu pulaan. Koira pelasti pulasta, veti pois avannosta. Jääkaudella tehtiin arvatenkin paljon pulahduksia. Ja jotta pääsis pois pulasta, piti ensin päästä pälkähästä, eli päläksestä, se on suksen jalansija, se telakka mihin mono menee kiinni. Täyty päästä irti suksista. Niin kiehtovaa kun varhaissuomenkieli onkaan, takaisin koriin. Viimeaikoina ihminen on alkanu jossain mielessä loukata tätä lajienvälistä kumppanuutta. Koska koirasta on tullu muutakin kun kumppani. Muutama vuosisata sitten, siitä tuli lemmikki.
JALOSTUKSEN JULMUUDET
1800-luvun viktoriaanisessa Englannissa kilpajalostuksesta tuli suosittu harrastus varakkaiden joukossa. Koiria alettiin jalostetaa ihmisen huvitukseks uusien hassun hauskojen rotujen luomiseks. Noin 90 prosenttia kaikista tänään tunnetuista koiraroduista on luotu pelkästään viimesten vuosisatojen aikana. Eikä vauhdikas jalostus oo tehny koirille kovin hyvää. Lähes kaikki koirat kokee luonnottoman kuoleman. Ne kuolee joko sairauksiin tai sit armollisempien omistajien käsissä eutanasiaan. Noutajien syöpäriski oli yli 60 prosenttia ja spanielien pääkallo jää yleensä pienemmäks kun niiden aivot. Sellasta kun puhdasrotunen koira ei oo, koska rodultaan puhdas koira on kesytetty susi. Ne rodut joita me sanotaan puhtaiks, on niitä, joilta on kielletty sekasiittäminen, minkä takia niitä jalostetaan rodunsisäsesti, suosimalla niitä kaikkein söpöimpiä eli sairaimpia ominaisuuksia. Bulldogien nokka on niin liiskaantunu, että hengittäminen käy raskaasti, niillä on niin iso pää, että synnyttäminen on miltei yhtä luonnottoman kivuliasta kun ihmisillä, eikä niiden elinikä oo huipussaan. Nää geneettiset ongelmat alkais kaikota luonnostaan omalla painollaan, jos kennelit antais koirien pariutua niin kun niiden biologiset tekijät käskee, suosimalla sitä sitkeintä geeniperimää. Mutta sitten ne ei olis enää höppänän söppäniä lutupalleroita...
Tilaa ohjelman YouTube-kanava!
Seuraa ohjelmaa Facebookissa!
Seuraa ohjelmaa Instagramissa!
Ota yhteyttä kommenttien ja kysymysten kera!
IHMISEN PARAS YSTÄVÄ
Koira on ihmisen paras ystävä. Kaikki on kuullu sen fraasin lukemattomia kertoja. Mutta mikä tekee just koirasta ihmisen parhaan ystävän? Ihmisiä ja koiria yhdistää vuosituhansien takanen kiehtova kumppanuus.
INTRO
Noin kolmekymmentä tuhatta vuotta sitten, ihmiset vaelteli ja metsästi selviytyäkseen viimesimmän jääkauden päättymättömästä talvesta. Ihminen joutu jatkuvasti pelkään puumia ja karhuja, jotka taisteli ihmisen kanssa samasta saaliista. Tää oli aikaa ennen koirien tarjoomaa tukee ja turvaa, koska koiria ei ollu. Sen sijaan niiden esi-isät, valtavat ja vaaralliset sudet vaani metsiköissä pitäen ihmisten liikkeitä silmällä, odottaen parasta hetkee iskee kiinni. Kunnes tapahtu jotakin odottamatonta.
KUMPPANIN KESYTYS
Nuotion äärellä ihmiset paisto saaliinsa, söi lihat ja heitti luut olan yli. Kaikki vaanivat sudet haluis tarttua niihin tähteisiin, mutta ne on liian peloissaan. Tää pelko on merkki niiden verenkierron korkeesta kortisoliarvosta, eli stressihormoneista. Se on selviytymiskeino. Ne tietää että ihmisiä lähestyminen voi koitua kuolemaks. Mutta luonnollisten geenivariaatioiden takia joillakin susilla on tavallista matalampi kortisoliarvo, minkä takia ne pelkää vähemmän. Yks tällasista susista tulee kaappan sen luun, vie sen etäälle kuusen alle, jossa se alkaa nauttia maukkaasta iltapalasta ja oivaltaa samalla loistavan selviytymis-strategian. Antaa ihmisten hoitaa metsästys, ei uhata niitä, niin ne antaa meidän koluta niiden jämät. Me syödään säännöllisemmin, pysytään vahvempina ja tuotetaan enemmän terveitä jälkeläisiä, jotka perii meidän etuoikeutetun aseman tässä järjestelyssä. Tää uus kumppanuus vahvistu sukupolvi toisensa jälkeen, ihmiset alko tähteiden sijaan ruokkia susia, antamalla niille ansaitsemansa osan lihasta, ja kouluttaan niitä avustaan metsästyksessä: vainuamaan, jahtaamaan ja kaatamaan. Ennen pitkää tää susien sukulinja alko muotoontua eläinlajiks, joka me tänä päivänä tunnetaan koirana.
PEDOSTA PERHEEN PELASTAJAKSI
Koira ei oo luonnon luoma eläinlaji. Se ei syntyny luonnollisen evoluution, ympäristönsä paineiden vaikutuksesta vaan ihmisen jalostuksessa: kesytyksessä ja koulutuksessa. Euroopan harmaasusi, eli Canis Lupus Lupus ja koira, eli Canis Lupus Familiaris. Huomaa että ainoo ero susiin on sana familiaris. Tuttu. Samaa perhettä. Niinä aikoina kun koirat ei ollu miesten mukana metsällä, lapset leikki niiden kanssa, mikä alko luoda ihmisen ja koiran välille myös emotionaalista sidettä, sen sijaan että kyseessä olis pelkkä bisnesjärjestely. Tuli vahtikoiria, jotka suojeli ihmisiä ja pelastuskoiria, jotka autto ihmisiä pois pulasta. Pula on varhaissuomen sanastoo ja tarkottaa avantoo, johon ihminen pulahtaa, joutuu pulaan. Koira pelasti pulasta, veti pois avannosta. Jääkaudella tehtiin arvatenkin paljon pulahduksia. Ja jotta pääsis pois pulasta, piti ensin päästä pälkähästä, eli päläksestä, se on suksen jalansija, se telakka mihin mono menee kiinni. Täyty päästä irti suksista. Niin kiehtovaa kun varhaissuomenkieli onkaan, takaisin koriin. Viimeaikoina ihminen on alkanu jossain mielessä loukata tätä lajienvälistä kumppanuutta. Koska koirasta on tullu muutakin kun kumppani. Muutama vuosisata sitten, siitä tuli lemmikki.
JALOSTUKSEN JULMUUDET
1800-luvun viktoriaanisessa Englannissa kilpajalostuksesta tuli suosittu harrastus varakkaiden joukossa. Koiria alettiin jalostetaa ihmisen huvitukseks uusien hassun hauskojen rotujen luomiseks. Noin 90 prosenttia kaikista tänään tunnetuista koiraroduista on luotu pelkästään viimesten vuosisatojen aikana. Eikä vauhdikas jalostus oo tehny koirille kovin hyvää. Lähes kaikki koirat kokee luonnottoman kuoleman. Ne kuolee joko sairauksiin tai sit armollisempien omistajien käsissä eutanasiaan. Noutajien syöpäriski oli yli 60 prosenttia ja spanielien pääkallo jää yleensä pienemmäks kun niiden aivot. Sellasta kun puhdasrotunen koira ei oo, koska rodultaan puhdas koira on kesytetty susi. Ne rodut joita me sanotaan puhtaiks, on niitä, joilta on kielletty sekasiittäminen, minkä takia niitä jalostetaan rodunsisäsesti, suosimalla niitä kaikkein söpöimpiä eli sairaimpia ominaisuuksia. Bulldogien nokka on niin liiskaantunu, että hengittäminen käy raskaasti, niillä on niin iso pää, että synnyttäminen on miltei yhtä luonnottoman kivuliasta kun ihmisillä, eikä niiden elinikä oo huipussaan. Nää geneettiset ongelmat alkais kaikota luonnostaan omalla painollaan, jos kennelit antais koirien pariutua niin kun niiden biologiset tekijät käskee, suosimalla sitä sitkeintä geeniperimää. Mutta sitten ne ei olis enää höppänän söppäniä lutupalleroita...
Комментарии