filmov
tv
Hannu Hoskonen keskusta lähiomainen ei voi olla viranomainen

Показать описание
Hannu Hoskonen kesk :
Arvoisa herra puhemies! Aivan erinomainen on tämä aloite. Koulukiusaamiseen pitää puuttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja niin, että se varhaisin vaihe on tietenkin kotikasvatus. Lapset pitää kotona kasvattaa siihen, että ketään ei kiusata ja väkivaltaa ei käytetä. Jos maailma menee siihen, että yhteiskunta kasvattaa lapset, niin silloin on pelin hävinnyt. Lähin omainen ei voi olla viranomainen. Silloin on mennyt todella pahasti pieleen kasvatus, jos lähin omainen onkin viranomainen. Ja sitten kun esimerkiksi käy monessa kaupungissa keskuspaikoilla iltamyöhällä, niin siellä pieniä lapsia pyörii vielä yöllä rautatieaseman ympäristössä ja monella muulla julkisella paikalla eri puolilla Suomea. Se on kyllä aivan väärin. Lapsen paikka on varmasti iltaisin kotona isän ja äidin luona — tai sitten isän tai äidin, riippuu mimmoinen se perhesuhde sattuu missäkin perheessä olemaan. Mutta se pieni lapsi tarvitsee sen turvan ja kodin, se tarvitsee rajoja ja rakkautta ja sitten sitä, että hänestä välitetään ja hänellä on aina turvallinen olo.
Kun tässä muutama aika sitten jouduimme kaikki seuraamaan sitä kammottavaa, karmeaa tapausta — taisi olla Koskelassa, Helsingin yhdessä kaupunginosassa, kun 16-vuotias poika menetti henkensä järjestelmällisen kiusaamisen lopputuloksena — niin ne ovat kammottavia esimerkkejä meidän aikamme suurista ongelmista. Niitä ongelmia ei poisteta sillä, että perustetaan työryhmiä tai tehdään joku hanke, ei varmasti poisteta, vaan kaikki lähtee siitä, että se pieni lapsi siellä kotona ihan vauvasta asti saa hyvän kasvatuksen ja sen jälkeen hän ymmärtää sen, että ketään ei kiusata. Ja sitten kun hän menee kouluun, niin opettajat sitten pitävät huolen siitä, että sitä valvotaan.
Muistan omasta kouluajastani, kun mentiin välitunnille — ja opettajat pitivät siitä huolen kyllä visusti, että välitunnille mentiin — että siellä oli aina välituntivalvoja. Jos siellä opettaja huomasi jonkun kiusaamistilanteen, hän puuttui siihen aivan varmasti. En tiedä, onko nykyisillä koulun välitunneilla enää valvojia, mutta siihen aikaan oli ja tulos oli hyvä. Jos joku kiusasi toista, niin sen tiesi itse sitten omassa nahkassaan, että siitä sai hyvin äkkiä tunnin jälki-istunnon, ja ehkä vielä piti isälle tai äidille viedä kirje, johon piti saada sitten äidin tai isän kuittaus, että tämä on vanhempien näkemä paperi. Elikkä silloin siihen puututtiin aidosti ja välittömästi.
Minun mielestäni tätä koulukiusaamista totta kai on aina ollut, mutta siihen pitää puuttua. Jos siinä sitten mennään niin pitkälle, että poliisi puuttuu asiaan, silloin on kyllä aika paljon hävitty. Tämä Kiva Koulu ‑hanke on pitkään pyörinyt, ja toivon sille menestystä ja onnea, mutta kaikkein tärkeintä on se, että tieto menee koteihin, että lapset kasvatetaan niin, että ketään ei kiusata, koska jos sitten lähin omainen on viranomainen, niin eipä silloin ole enää mitään tehtävissä.
Arvoisa herra puhemies! Aivan erinomainen on tämä aloite. Koulukiusaamiseen pitää puuttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja niin, että se varhaisin vaihe on tietenkin kotikasvatus. Lapset pitää kotona kasvattaa siihen, että ketään ei kiusata ja väkivaltaa ei käytetä. Jos maailma menee siihen, että yhteiskunta kasvattaa lapset, niin silloin on pelin hävinnyt. Lähin omainen ei voi olla viranomainen. Silloin on mennyt todella pahasti pieleen kasvatus, jos lähin omainen onkin viranomainen. Ja sitten kun esimerkiksi käy monessa kaupungissa keskuspaikoilla iltamyöhällä, niin siellä pieniä lapsia pyörii vielä yöllä rautatieaseman ympäristössä ja monella muulla julkisella paikalla eri puolilla Suomea. Se on kyllä aivan väärin. Lapsen paikka on varmasti iltaisin kotona isän ja äidin luona — tai sitten isän tai äidin, riippuu mimmoinen se perhesuhde sattuu missäkin perheessä olemaan. Mutta se pieni lapsi tarvitsee sen turvan ja kodin, se tarvitsee rajoja ja rakkautta ja sitten sitä, että hänestä välitetään ja hänellä on aina turvallinen olo.
Kun tässä muutama aika sitten jouduimme kaikki seuraamaan sitä kammottavaa, karmeaa tapausta — taisi olla Koskelassa, Helsingin yhdessä kaupunginosassa, kun 16-vuotias poika menetti henkensä järjestelmällisen kiusaamisen lopputuloksena — niin ne ovat kammottavia esimerkkejä meidän aikamme suurista ongelmista. Niitä ongelmia ei poisteta sillä, että perustetaan työryhmiä tai tehdään joku hanke, ei varmasti poisteta, vaan kaikki lähtee siitä, että se pieni lapsi siellä kotona ihan vauvasta asti saa hyvän kasvatuksen ja sen jälkeen hän ymmärtää sen, että ketään ei kiusata. Ja sitten kun hän menee kouluun, niin opettajat sitten pitävät huolen siitä, että sitä valvotaan.
Muistan omasta kouluajastani, kun mentiin välitunnille — ja opettajat pitivät siitä huolen kyllä visusti, että välitunnille mentiin — että siellä oli aina välituntivalvoja. Jos siellä opettaja huomasi jonkun kiusaamistilanteen, hän puuttui siihen aivan varmasti. En tiedä, onko nykyisillä koulun välitunneilla enää valvojia, mutta siihen aikaan oli ja tulos oli hyvä. Jos joku kiusasi toista, niin sen tiesi itse sitten omassa nahkassaan, että siitä sai hyvin äkkiä tunnin jälki-istunnon, ja ehkä vielä piti isälle tai äidille viedä kirje, johon piti saada sitten äidin tai isän kuittaus, että tämä on vanhempien näkemä paperi. Elikkä silloin siihen puututtiin aidosti ja välittömästi.
Minun mielestäni tätä koulukiusaamista totta kai on aina ollut, mutta siihen pitää puuttua. Jos siinä sitten mennään niin pitkälle, että poliisi puuttuu asiaan, silloin on kyllä aika paljon hävitty. Tämä Kiva Koulu ‑hanke on pitkään pyörinyt, ja toivon sille menestystä ja onnea, mutta kaikkein tärkeintä on se, että tieto menee koteihin, että lapset kasvatetaan niin, että ketään ei kiusata, koska jos sitten lähin omainen on viranomainen, niin eipä silloin ole enää mitään tehtävissä.
Комментарии