filmov
tv
Sarkastinen - Meidän Kirja

Показать описание
Eroaminen tärkeestä ihmisestä tuntuu paskalta ja todella moni on sen prosessin joutunut käymään läpi ja tulee vielä käymään. Tässä fiiliksiä asiaan liittyen.
VERSE1
Se oli hyvä juttu, mutta aina ei vaan natsaa/
ja aina ei jaksa, ku aina pitää jaksaa/
eron jälkeen tuntuu raskaalt/
vittu mitä paskaa, tuntuu, että muutan vittu Saksaan/
mut mä tiedän, että uusi aamu koittaa taas/
huominen tuo jotain loistavaa, siitä voimaa saa/
unelmat haihtuu, tai ne toiseen vaihtuu/
ehkä tähän tilanteeseen pystyy samaistuu/
ei vaan jaksais tutustua johki uutee/
koskaan ei tiedä johtaako tää johki suureen/
nyt hävinny on se joka tuntee mut ennestää/
samalla se vie turvallisuuden tunteen mennessään/
kaikki yhteiset asiat on vaa muistoissa/
yhteiset naurut kaduilla, kahvilois ja puistoissa/
pakko vaan on tottuu/
siihen että meidän yhteinen kirja on ny kirjotettu loppuun/
KERTSI
Kannesta kanteen pääni sisällä selailen/
yhdessä aikaan saimme tämän teoksen/
mustetta vielä ois, mutta pakko kai on tottuu/
ajatukseen, että meidän yhteinen kirja on kirjoitettu loppuun/
VERSE2
Valot palamassa, tuijotan ostoskanavaa ja/
kämppä on sekasin ku bajamaja/
ojennan ottamaan uuden tölkin lavasta taas/
samalla ku meidän kehystettyy kuvaa halaan salaa/
vaikka en voi sua takas ruveta pyyteleen/
vuodatan meidän kauniille muistolle nää kyyneleet/
sun viereen en voi enää käpertyä/
kovinkin gangsteri tarvitsee rakkautta ja läheisyyttä/
tuskan tunteitani koitan juosta pakoon/
ku kaikki kauniit jutut ympäriltäni ny katoo/
me idätettiin toiveita, mut siit ei tullu satoo/
nää kortit meille jaettii, mut täs ei oo mitää jakoo/
ja vaikka mä kuinka tahdon kovaa/
meidän kirja on uniikki, ei oo tulos jatko-osaa/
vaikka enää reitiltäni yhteiseen polkuumme yhtyis en/
ehkä joskus selaan meidän kirjan läpi hymyillen/
KERTSI 2x
Kannesta kanteen pääni sisällä selailen/
yhdessä aikaan saimme tämän teoksen/
mustetta vielä ois, mutta pakko kai on tottuu/
ajatukseen, että meidän yhteinen kirja on kirjoitettu loppuun/
VERSE1
Se oli hyvä juttu, mutta aina ei vaan natsaa/
ja aina ei jaksa, ku aina pitää jaksaa/
eron jälkeen tuntuu raskaalt/
vittu mitä paskaa, tuntuu, että muutan vittu Saksaan/
mut mä tiedän, että uusi aamu koittaa taas/
huominen tuo jotain loistavaa, siitä voimaa saa/
unelmat haihtuu, tai ne toiseen vaihtuu/
ehkä tähän tilanteeseen pystyy samaistuu/
ei vaan jaksais tutustua johki uutee/
koskaan ei tiedä johtaako tää johki suureen/
nyt hävinny on se joka tuntee mut ennestää/
samalla se vie turvallisuuden tunteen mennessään/
kaikki yhteiset asiat on vaa muistoissa/
yhteiset naurut kaduilla, kahvilois ja puistoissa/
pakko vaan on tottuu/
siihen että meidän yhteinen kirja on ny kirjotettu loppuun/
KERTSI
Kannesta kanteen pääni sisällä selailen/
yhdessä aikaan saimme tämän teoksen/
mustetta vielä ois, mutta pakko kai on tottuu/
ajatukseen, että meidän yhteinen kirja on kirjoitettu loppuun/
VERSE2
Valot palamassa, tuijotan ostoskanavaa ja/
kämppä on sekasin ku bajamaja/
ojennan ottamaan uuden tölkin lavasta taas/
samalla ku meidän kehystettyy kuvaa halaan salaa/
vaikka en voi sua takas ruveta pyyteleen/
vuodatan meidän kauniille muistolle nää kyyneleet/
sun viereen en voi enää käpertyä/
kovinkin gangsteri tarvitsee rakkautta ja läheisyyttä/
tuskan tunteitani koitan juosta pakoon/
ku kaikki kauniit jutut ympäriltäni ny katoo/
me idätettiin toiveita, mut siit ei tullu satoo/
nää kortit meille jaettii, mut täs ei oo mitää jakoo/
ja vaikka mä kuinka tahdon kovaa/
meidän kirja on uniikki, ei oo tulos jatko-osaa/
vaikka enää reitiltäni yhteiseen polkuumme yhtyis en/
ehkä joskus selaan meidän kirjan läpi hymyillen/
KERTSI 2x
Kannesta kanteen pääni sisällä selailen/
yhdessä aikaan saimme tämän teoksen/
mustetta vielä ois, mutta pakko kai on tottuu/
ajatukseen, että meidän yhteinen kirja on kirjoitettu loppuun/
Комментарии