filmov
tv
Mikä on liian vähä urheiluu?!

Показать описание
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Mikä on liian vähä urheiluu?!
Ihminen liikkuu liian vähän, mikäli terveys alkaa reistailla ja paikat hajoilla pelkästä perseellään istumisesta! Perseilyt sikseen. Vastataksemme kysymykseen, on heti alkuun kuitenkin tärkeä määritellä, mikä on aktiivisuuden ja liikunnan tai urheilun ero.
Aktiivisuudella viitataan ihmisen päivittäiseen liikkumiseen työn ja muun arjen puitteissa. Toisin sanoen kulkeeko autolla paikasta toiseen vain istumaan ahterillaan vai sisältääkö työ tai arki itsessään paljon fyysistä kuormitusta. Tällaisesta liikkuvasta ja aktiivisesta työstä käyvät esimerkkeinä mm. liikkuvan poliisin, rakennusmiesten, sairaanhoitajien ja ensihoitajien tehtävät, jotka itsessään ovat fyysisesti kuormittavia. Heidän kohdallaan riittävä aktiivisuus täyttyy todennäköisesti suurimmalta osin työn ohessa, jolloin urheilun tarpeen näkökulmasta korostuu sen mukanaan tuomat sosiaaliset hyödyt kuten kaverit ja hauskanpito.
Toimistohiiren tai muun passiivisen työn pelimannien osalta aktiivisuus voi päivänaikana olla lähellä puhdasta nollaa, sillä useimmiten töihin ajetaan peltilehmällä tai muulla passiivisuutta pönkittävällä menopelillä. Näin ollen usean tunnin istumisesta saa aktiivisuussarakkeeseen hailakan irvistävän miinuksen. Toimisto- ja muiden istumatyötä tekevien ihmisten kohdalla liikunnan merkitys siis korostuu, koska riittävää aktiivisuus ei kartu päivän töiden lomassa.
Terveyden kannalta urheilu tai liikunta voi olla muodoltaan mitä tahansa, kunhan se on säännöllistä sekä riittävän reipasta. Riittävää voi kuitenkin olla jo pelkkä hyötyliikunta, mikäli työ- tai koulumatkan suhauttaa mopon sijasta vauhdikkaasti fillarilla tai valitsee bussin sijasta apostolin reippahat kyydit. Suositusten mukaan kevyttä liikuntaa tulisi saada vähintään noin puoli tuntia päivässä, minkä lisäksi keho tulisi laittaa vähän kovemmalle rasitukselle ainakin pari kertaa viikossa. Tämän lisäksi ois hyvä pitää huolta lihaskunnosta sekä liikkuvuudesta noin pari kertaa viikossa.
Äkkiseltään määrät voi kuulostaa paljolta, mutta lopulta aktiivisuus täyttyy melko helposti. Aktiivisuuttaan voi nykyään seurata helposti erilaisten äppien ja aktiivisuusrannekkeiden avulla, mikäli oman aktiivisuuden arviointi tuntuu vaikealta. Tärkeintä on, että liikkuu, mutta toisaalta ettei vedä hommaa överiksi. Hyvän terveyden ylläpitäminen ja kehostaan huolehtiminen ei vaadi verkkareiden paukuttelua salilla illasta aamuun eikä lenkkipolun sahaamista useita kertoja viikossa. Urheilussa korvat ja katseet kannattaa kääntää sisäänpäin ja kuunnella kehoaan, eikä tuijotella liiaksi Youtuben ja Somen Puntti-Makejen ja Pirjojen perään.
Mikä on liian vähä urheiluu?!
Ihminen liikkuu liian vähän, mikäli terveys alkaa reistailla ja paikat hajoilla pelkästä perseellään istumisesta! Perseilyt sikseen. Vastataksemme kysymykseen, on heti alkuun kuitenkin tärkeä määritellä, mikä on aktiivisuuden ja liikunnan tai urheilun ero.
Aktiivisuudella viitataan ihmisen päivittäiseen liikkumiseen työn ja muun arjen puitteissa. Toisin sanoen kulkeeko autolla paikasta toiseen vain istumaan ahterillaan vai sisältääkö työ tai arki itsessään paljon fyysistä kuormitusta. Tällaisesta liikkuvasta ja aktiivisesta työstä käyvät esimerkkeinä mm. liikkuvan poliisin, rakennusmiesten, sairaanhoitajien ja ensihoitajien tehtävät, jotka itsessään ovat fyysisesti kuormittavia. Heidän kohdallaan riittävä aktiivisuus täyttyy todennäköisesti suurimmalta osin työn ohessa, jolloin urheilun tarpeen näkökulmasta korostuu sen mukanaan tuomat sosiaaliset hyödyt kuten kaverit ja hauskanpito.
Toimistohiiren tai muun passiivisen työn pelimannien osalta aktiivisuus voi päivänaikana olla lähellä puhdasta nollaa, sillä useimmiten töihin ajetaan peltilehmällä tai muulla passiivisuutta pönkittävällä menopelillä. Näin ollen usean tunnin istumisesta saa aktiivisuussarakkeeseen hailakan irvistävän miinuksen. Toimisto- ja muiden istumatyötä tekevien ihmisten kohdalla liikunnan merkitys siis korostuu, koska riittävää aktiivisuus ei kartu päivän töiden lomassa.
Terveyden kannalta urheilu tai liikunta voi olla muodoltaan mitä tahansa, kunhan se on säännöllistä sekä riittävän reipasta. Riittävää voi kuitenkin olla jo pelkkä hyötyliikunta, mikäli työ- tai koulumatkan suhauttaa mopon sijasta vauhdikkaasti fillarilla tai valitsee bussin sijasta apostolin reippahat kyydit. Suositusten mukaan kevyttä liikuntaa tulisi saada vähintään noin puoli tuntia päivässä, minkä lisäksi keho tulisi laittaa vähän kovemmalle rasitukselle ainakin pari kertaa viikossa. Tämän lisäksi ois hyvä pitää huolta lihaskunnosta sekä liikkuvuudesta noin pari kertaa viikossa.
Äkkiseltään määrät voi kuulostaa paljolta, mutta lopulta aktiivisuus täyttyy melko helposti. Aktiivisuuttaan voi nykyään seurata helposti erilaisten äppien ja aktiivisuusrannekkeiden avulla, mikäli oman aktiivisuuden arviointi tuntuu vaikealta. Tärkeintä on, että liikkuu, mutta toisaalta ettei vedä hommaa överiksi. Hyvän terveyden ylläpitäminen ja kehostaan huolehtiminen ei vaadi verkkareiden paukuttelua salilla illasta aamuun eikä lenkkipolun sahaamista useita kertoja viikossa. Urheilussa korvat ja katseet kannattaa kääntää sisäänpäin ja kuunnella kehoaan, eikä tuijotella liiaksi Youtuben ja Somen Puntti-Makejen ja Pirjojen perään.
Комментарии