Kiurujen saapuessa

Показать описание

Hei, ystäväni,
milloin tulet juttelemaan
kanssani?

Tuletko jo tänään?
Tuletko ensi syksynä?
Tuletko viiden vuoden kuluttua
yhdessä kiurujen kanssa?

Et tule.
Et koskaan tule.

Ymmärrän sinua, ystäväni,
lapsuudenkotisi väkivalta
rikkoi sielusi,
sanojen vääryys, tuska, joka ei mene ohi
rikkoi sydämesi.

Kaikki ne illat ja aamut,
joilla ei ole sanoja.

Ja sinusta tuli kova.
Hiljainen ja kova.

Mutta rukoillaan,
ystäväni rukoillaan.

Rukoillaan,
että kiurut palaisivat.

Rukoillaan,
että voisi olla anteeksiantamus.
Jumala voi.

Ystäväni,
vihdoin avaat oven
hiljaisuuteen.

Alkoholisti, linnankundi,
kuka sellaista voi rakastaa?

Nyt hän on edessäsi.

Takana viidenkymmenen
vuoden hiljaisuus,
etäisyys.

Lapsuuden yöt,
luodit helmikuisen hangen yllä,
sanojen luodit.

Nyt olen tässä, poikasi,
hiljainen ja kova.

Vanhainkodissa krusifiksi.

Tartun käteesi isäni,
annan anteeksi niin kuin
Jeesus antoi minulle anteeksi.

Isäni, en tullut yksin,
mukanani on taulu,
taulu täynnä,
aivan täynnä kiuruja,
kevään kiuruja.