Förgjord - Kaunan ja katkeruuden ehtoollinen

Показать описание

Inconsolable story written by Harri Linnera during spring 2021

Chapter III - KAUNAN JA KATKERUUDEN EHTOOLLINEN

"Liian aikaisin aamu sarastaa
tuo säälimätön kaiken paljastaa
Poissa ovat sarvet. Poissa myös hulluus ja harha
ei kopise sorkat, omat silmät vain heijastuksissa
Kunpa olisivat sokeat
tai mieluummin kuolleessa päässä
Kauhea katsoa kättensä työtä
kauhea lukea sielunsa tunnustusta
kauhea myös Golgata, kuoleman paikka

Totisesti rakensin kodistani helvetin
Kaikki rikottuna, tuhottuna, alas revittynä
Huoraksi ristin äidin ja vaimon
vihan vimmassa totuuttani julistin
sääliä vailla luin lakiani
Ei tarvetta harkita, ei aikaa toiselle ajatukselle
Vahvemman vallalla vahvistin tuomioni
kerran kauniin murskasin
enää vain kuolleen silmät katsoo takaisin
Mustan, muodottoman alta kysyvät
ja kädet pienet pieniksi myös jäävät
leikitty on leikki viimeinen

Täytyy saattaa kaikki loppuun
laitan riitin hiljaiseen taloon
viinin, leivän, tikarin, enempää tarvitse en
Lohduttomuuden rukouksen luen
ilman uskoa, mieltä vailla soperran
“Tyhjyys, olemattomuus, otattehan minut takaisin?”

Kauneinta lie tämä, kauneinta mitä elämällä oli antaa
Kaunan ja katkeruuden ehtoollinen
makeaa viini aseöljyn makuinen
lempeää leipää lyijy lämpöinen
Kiittäen otan vastaan, tuonpuoleiseen itseäni saattelen
liekkien syliin lasken ruumiini

Enää vain tahto viimeinen, en kaipaa kiveä muistolleni
enkä arkkua luilleni, olkoon siinä mihin jäivät
luonto korjaa kyllä omansa, perkele on omansa jo ottanut"