Ethän minua unhoita Metro-tytöt Harry Bergström Eine Laine

Ethän minua unhoita Metro-tytöt
Ah, siitä kauan on, kun puiston varjohon
mä kerran vein mun pienen ystäväin.
Onnellisna silloin vierelläin mulle lausui hiljaa näin:

Kerto
Ethän minua unhoita oi kallis ystäväin
mulle olet sä ainoa sen tunnen syömessäin
joskin elämä kerran meidät kauas erohon vie
aina odotan, että yhtehen taasen käypi tie

Muistan iäti päivät ihanat nuoruutemme nuo
nuoruus useinkin pilvilinnat purppuraiset luo
aika tuo oli kaunis niin kuin päivä kesäinen oi
silloin uskoin ettei onnea meiltä viedä voi
Mutta sitte maailmalle mulla mieleni vei
kuinka silloin erkanimme tuota unhoita ei
murheissansa mua hän katsoi pieni ystäväin
hiljaa minulle taas hän lausui näin

Kerto
Ethän minua unhoita oi kallis ystäväin
mulle olet sä ainoa sen tunnen syömessäin
joskin elämä kerran meidät kauas erohon vie
aina odotan, että yhtehen taasen käypi tie

2. Aika nopeaan rientävi, kun vaihtelua mä hain
ystäviä mä paljon löysin, paljon iloa sain
Elon maljan kun pohjahan mä nautin riemuiten
Onnen kevättä, nuoruusystävää muistanut mä en.

Mutta kesken hyörinän ja riemun kuumeisen
yksinäni jos milloin olin pienen hetkisen
Kuulin laulun lempeän ja kuiskeen kaukaisen
Näin se saneli ääni hiljainen:

Kerto
Ethän minua unhoita oi kallis ystäväin
mulle olet sä ainoa sen tunnen syömessäin
joskin elämä kerran meidät kauas erohon vie
aina odotan, että yhtehen taasen käypi tie