ROOPE VARTO - TUTTU TUNTEMATON

TUTTU TUNTEMATON
Säv. & San. Roope Varto

Nousee purje mun laivaan
kohti tuon taivaan kantta päin.
Jää satama taakse
kauaksi taakse entinen jää.
Tästä kun kauas lähden,
tiedän suutaan tähden mä meen.
Ei oo parempaa suuntaa,
minne tää tuuli mun elämää vie.

Jossain on maa, jota en vielä mä tunne.
Virta kun vie, niin uskon ompi se enne.
Katson siis vaan minne virta tää mua johtaa.
Mä tiedän määränä on tuttu tuntematon.

On aurinko lämmin,
ei lempeämmin voi tuullakaan.
Annan virran mä viedä,
elämäntiellä nyt kulkea saan.
On aikaa siitä, kun lähdin,
matka jatkuu vain mun eteenpäin.
On kattona kuu kera tähdin,
tiedän on turva mun ylläni näin.

Vaan kerran on satama eessä,
satama, jossa on kotini mun.
Ei enää jää satama taakse,
se satama jonne kerran mä kotiudun.

Jossain on koti,
se koti, jota en tunne.
Tuntuu se näyttävän
suunnan, että tonne.
Katson siis vaan, minne virta.....

Täältä en enää lähde,
en minkään tähden pois lähde en.
Muut voi virta pois viedä,
vaan pois enää täältä en minä mee.
Kerran kauas kun lähdin,
en tiennyt minne tieni mut vie.
Vaan oli oikea suunta,
kun kotia kohti toi tuuleni tie.