Elämäbiisi

1.Joo, herään taas uuteen päivään, silmät painaa, mut mä jaksan lähtee,
peilikuva kertoo tarinaa, jossa virheet ja toivo mahtuu yhteen säkkeihin.

Näen ne hetket, kun tipuin kovaa,
mut maasta nousin, vaikka olin hajalla ja aloin uskoo omaan.
Lapsuudesta asti näin unia suuria,
Oot
nyt kuuntelen sydäntä, vaikka arvet kirkuu niin.
Opin, ettei mikään kestä ikuisesti,
mut ne hetket, jotka sattuu, on ne, jotka kasvattaa henkee.

ker.Elämä on vuoristorata, ylös-alas, joka rata,
vauhti kovaa, sydän hakkaa, kunnes löytyy 
tasapaino takaa.
Kyyneleet ja naurut vaihtaa paikkaa,
kaiken keskeltä me löydetään vapaus maistaa.

Verse 2:

On ollut aikoja, kun valo oli vain muisto,

kuin hylätty kaupunki, missä ikkunat on sumenttuneet ajan myöden' jo.

Mut aina kun mä luulin, että kaikki romahtaa,

mä kuulin jonkun äänen, joka sano, et sä pystyt jatkamaan.

Joka nousu tuo mukanaan uuden pelon,

mut myös tilaisuuden näyttää, ettei mee virta mukana kelon.

Opin, ettei reitti oo koskaan suora,

ja joskus kipu on se kivi, josta rakennat omaa vuorta.