filmov
tv
Van Mardigain - Poet - Tähtisumua

Показать описание
Runo jossa on äänet. Kokoelmasta "poet".
Runotuotantoa suomeksi.
instagram: van_mardigain
runo,runollisuus,runotuotantoa,musiikki,indie,taide
©Van Mardigain 2017
"mä olen unohtanut elämäni lapseni kaikkeni
olenko koskaan ollut olemassakaan
se on tähtisumua jota tuijotan pimeässä huoneessani
kaikki olette vain hahmoja, varjoja todellisuudesta
toiselta puolelta mua kutsutaan nimellä jota en osaa lausua
kysymyksiä käsittämättömiä, lupauksista petetyistä
ihmisistä särkyneistä, hymyilen kun en muutakaan osaa
näyttelenkö mitään roolia tässä mitään osaa en saanut
tähtisumua elävää ja liikkuvaa toisesta ulottuvuudesta
kiehtovaa viettelevää, olenko osa sitä vai olenko tässä
se on kemiallista kuolemaa tajunnan virtaa
pimeässä olohuoneessa
olenko olemassa tässä jäässä joka polttaa sisällä
putoaa syvemmälle kuin kukaan muu on koskaan pudonnut
ei maata ole nähnytkään elämässään, rappeutuu
hajoaa, maatuu, viimeinenkin kaatuu, kuolemaa ei enempää
syvemmälle sumuun, tähtien loistoon
loisteputkien kulkiessa, silmien edessä
sähköä kehon lävitse, herättämään sydäntä
jota kai ei ollutkaan, totuutta ei kukaan tiedäkkään"
Runotuotantoa suomeksi.
instagram: van_mardigain
runo,runollisuus,runotuotantoa,musiikki,indie,taide
©Van Mardigain 2017
"mä olen unohtanut elämäni lapseni kaikkeni
olenko koskaan ollut olemassakaan
se on tähtisumua jota tuijotan pimeässä huoneessani
kaikki olette vain hahmoja, varjoja todellisuudesta
toiselta puolelta mua kutsutaan nimellä jota en osaa lausua
kysymyksiä käsittämättömiä, lupauksista petetyistä
ihmisistä särkyneistä, hymyilen kun en muutakaan osaa
näyttelenkö mitään roolia tässä mitään osaa en saanut
tähtisumua elävää ja liikkuvaa toisesta ulottuvuudesta
kiehtovaa viettelevää, olenko osa sitä vai olenko tässä
se on kemiallista kuolemaa tajunnan virtaa
pimeässä olohuoneessa
olenko olemassa tässä jäässä joka polttaa sisällä
putoaa syvemmälle kuin kukaan muu on koskaan pudonnut
ei maata ole nähnytkään elämässään, rappeutuu
hajoaa, maatuu, viimeinenkin kaatuu, kuolemaa ei enempää
syvemmälle sumuun, tähtien loistoon
loisteputkien kulkiessa, silmien edessä
sähköä kehon lävitse, herättämään sydäntä
jota kai ei ollutkaan, totuutta ei kukaan tiedäkkään"