Kolmastoista tammikuuta (kopio)

Kolmastoista tammikuuta. Tehnyt Kalevi Vesku Voutilainen Muurolan mielisairaalassa todennäköisesti noin kaksi päivää ennen lääkeyliannostustaan vuonna 1989. Sairaalahoitonsa 1987-1989 aikana hänet tunnettiin lempeänä ja nokkelana miehenä kuin muiden potilaiden niin myös henkilökunnan keskuudessa. Kalevia jäi kaipaamaan rakastava vaimo, poika ja kolme tytärtä, joista hän usein puhui hoitajille ja keitä hän rakasti yli kaiken.

Teos löydettiin vasta neljä vuotta Voutilaisen kuoleman jälkeen kun perintökiistan seurauksena miehen testamentti käytiin tarkemmin läpi. Kasetti oli piilotettu Voutilaisen huoneen lankkujen alle yövyntätilan ja instituution kaasuhuoneen väliin. Se oltiin nimetty todennäköisesti valmistuspäivänsä mukaan tammikuu kolmanneksitoista. Kalevin oletetty kuolinpäivä oli tietysti kaksi päivää myöhemmin, viidestoista. Se on kuitenkin vain arvio eikä päivästä tietystikään voida olla täysin varmoja syistä jotka ovat teille ketkä ovat hänen elämäänsä perehtyneet varmasti jo ilmiselviä.

Yksikään henkilö kelle filmi on näytetty ei ole onnistunut tunnistamaan siinä esiintyvää henkilöä tai henkilöitä. Jotkut tutkijat ovat esittäneet teorian että teoksen on tarkoitus kuvata tekijänsä henkistä "valaistumista" minkä hän koki sairaalassa. Vainajan perhe kuitenkin on kiistänyt tämän tulkinnan kutsuen sitä naurettavaksi ja halventavaksi.

Voutilaisen päiväkirja olisi kenties voinut esittää joitain vastauksia lukuisiin kysymyksiin joita kasetin sisältö on herättänyt, mutta valitettavasti se menetettiin Voutilaisen perheen talon tulipalossa vuonna 1991, monien muiden sukukalleuksien ohella. Palossa menehtyi myös perheen nuorin tytär Nina Voutilainen. Nina oli ainut lapsista joka ei koskaan päässyt tapaamaan isäänsä tämän ollessa vielä elossa, kaipa oli sinänsä jollain kierolla tavalla loogista että hän lähti tapaamaan isäpappaansa heistä ensimmäisenä.

Itse kasettikin menetettiin pariksi päiväksi vuonna 1996, mutta kuka ikinä sen ottikaan palautti sen hiljaa paikalleen lähes välittömästi kun ryöstö huomattiin. Tapaus aiheutti kuitenkin huomattavan paljon harmaita hiuksia kasetin sen aikaisella omistajalle.

Vuonna 2007 kasetin viimeinen omistaja Mauri Virtanen julkaisi kopion videosta Internetiin jossa se alkoi nopeasti leviämään suomalaisilla ja venäläisillä keskustelufoorumeilla. Kuitenkin kiinnostus teosta kohtaan kuoli parissa viikossa ja filmi unohdettiin. Samana vuonna Mauri Virtanen poltti talonsa maan tasalle vieden samalla myös kasetin ja oman henkensä mennessään.

Tarpeeksi kauan on Kalevi Vesku Voutilaisen suurin saavutus maannut pölyisenä huoneen nurkassa, silti paljon pahaa on tämä kirottu video tuonut maailmaan. Meidän kaikkien puolesta toivon syvästi että pahuus on johtunut videon tutkijoiden tiedottomuudesta, heidän kapeakatseisuudestaan. Jos nimittäin Virtanen tulkitsi videon oikein, jos kasetin tuhoaminen todella oli järkevin teko hänen tilanteessaan, olemme kaikki käytännössä jo kuolleita. Sinä joka tätä luet tai kuuntelet, ja kaikki muut jotka ovat videon nähneet: älkää nukkuko peilien tai ovien lähellä, älkää aliarvioiko videon voimaa. Ja mikä tärkeintä mikäli joudutte tukalaan tilanteeseen: älkää pelätkö, tämä ei ole ensimmäinen kerta kun teille käy jotain tällaista. Tiedätte kyllä miten toimia jos paine kasvaa sietämättömäksi.