Uusi sarja Häpeään kiintyneet alkaa!

Häpeään kiintyneet

Lapsuuden emotionaalisesti turvattomassa, haitallisessa tai traumaattisessa kiintymyssuhteessa alamme tuntea häpeää, joka estää meitä näkemästä sen, keitä me oikeasti olemme.
 
Kiintymyssuhde on voinut häiriintyä aggressiivisuuden, autoritaarisuuden, fyysisen tai henkisen poissaolon, hylkäämisen, hyväksikäytön, köyhyyden, mielenterveysongelmien, pakonomaisen työnteon, pitkäaikaistyöttömyyden, päihdeongelmien, voimakkaan uskonnollisuuden, väkivallan tai välinpitämättömyyden takia.
 
Edellä kuvatut toimintahäiriöt ovat kuormittaneet kasvattajiamme; he ovat olleet kyvyttömiä käsittelemään itsessään olevaa häpeää. He ovat siirtäneet sen olemuksellaan ja toiminnallaan meihin. He eivät ole osanneet puhua häpeästään, minkä vuoksi olemme oppineet saman puhumattomuuden mallin, jossa pyrimme salaamaan häpeämme muilta.
 
Sosiaalinen arvio saa meidät tuntemaan jatkuvasti häpeää, jonka ääriviivojen salaamisesta tulee elämäntehtävämme. Häpeän salaamiseksi rakennamme egon, joka on rajaton, rajattomuudessaan peloille altis ja pelokkuudessaan reaktiivinen. Reaktiivisuus saa meidät tekemään toistuvasti vahingollisia valintoja. Näiden valintojen vahingollisuus herättää meissä vihaa, jota yritämme kontrolloida addiktioillamme.  
 
Tiedostamattoman kasvatustavan seurauksena emme ole saaneet tarpeeksi ymmärrystä häpeän periytyvyydestä. Olemme alkaneet virheellisesti uskoa olevamme itse riittämättömiä: kuulemme jatkuvasti itsekriittisen äänen sisällämme. Emme osaa hyväksyä itseämme sellaisina kuin me olemme. Häpeämme ajatuksiamme, halujamme ja tarpeitamme. Emme osaa tunnistaa omaa tarvitsevuuttamme. Alennamme, mitätöimme tai vähättelemme itseämme. Häpeämme jopa häpeän tunnettamme, mikä saa meidät piiloutumaan yhä syvemmälle.
 
Lapsuutemme, nuoruutemme ja aikuisuutemme on muokannut meistä häpeään kiintyneitä persoonia: häpeämme estää meitä rakastamasta aidosti itseämme tai muita ihmisiä. Sekoitamme säälin rakkauteen ja yritämme rakastaa muita häpeästä syntyvän säälimme kautta, häpeäämme piilotellen. Rakkaudettomuus saa meidät tuntemaan lisää häpeää, sillä meidän on vaikeaa hyväksyä sitä, ettei meillä ole kykyä rakastaa aidosti ystäviämme, puolisoamme tai edes lapsiamme. Häpeä on rakkautemme este; rakastaaksemme aidosti meidän on vapauduttava rakkauden estävästä häpeän tunteesta.
 
Häpeästä vapautuminen alkaa lapsuuden kiintymyssuhteen merkityksen ymmärtämisestä. Lapsuuden emotionaalinen turvattomuus on jättänyt meihin häpeän leiman, jonka vasta oman elämän totuudellinen tarkastelu voi eheyttää. Meidän on myös löydettävä turvallisia ihmissuhteita, joiden kautta saamme mahdollisuuden nähdä valheelliset selviytymistapamme olla muiden ihmisten kanssa.
 
Häpeän hoitaminen on totuudellinen matka omaan itseemme. Häpeän hoitaminen on vapautumista haitallisista ajattelu- ja toimintamalleistamme: vapaudumme aineellisista, emotionaalisista ja toiminnallisista riippuvuuksistamme. Häpeästä vapautuminen antaa meille mahdollisuuden löytää rakkauden elämää, itseämme ja muita kohtaan. Koska häpeämme siirtyy lapsillemme, häpeän hoitaminen ei ole koskaan vain meitä itseämme koskettava asia. Häpeän hoitaminen on lahja lapsillemme.