filmov
tv
KUUTAMOYÖ SAIMAALLA, Seppo Korpela ja yhtye levyttivät vuonna 1950
Показать описание
Seppo Korpela ja yhtye levyttivät vuonna 1950 Georg Malmsténin säveltämän ja Iivari Kainulaisen sanoittaman kuplettivalssin KUUTAMOYÖ SAIMAALLA.
Seppo Korpela levytti v. 1950 ja 1952 PSO:lle ja Westerlundille yhteensä kahdeksan levypuolta. Näistä kotimaista alkuperää olleista kappaleista muistettaneen nykyisin enää vain Koiviston polskan säveleen pohjautuva Tatu (oik. Taavetti) Pekkarisen sanoittama Kirkonkylän tanssit –jenkka, jonka ovat myöhemmin levyttäneet Matti ”Fredi” Siitonen ja Vesa-Matti Loiri. Korpela itse arvelee levyttämiensä Georg Malmsténin sävellysten olleen sellaisia, joita Malmstén itse ei jostakin syystä halunnut itse laulaa.
Kuplettilaulajaksi itsensä katsova Korpela on varsinaiselta ammatiltaan ollut verhoilija, mutta hän oli aikoinaan vähällä ruveta Fazerin palvelukseen soitinrakennuspuolelle. Hän on itse soittanut mandoliinia lähinnä korvakuulolta sekä säveltänyt yhden vaimonsa Helenan sanoittaman laulun.
Korpela poikkesi kerran kaverinsa kanssa Levytukun musiikkiliikkeeseen ostamaan nuottipaperia, jolloin samaan aikaan joku asiakas soitti Korpelan levytystä ja sanoi jonkin aikaa sitä kuunneltuaan: ”Joo, tämän minä otan!” Kaveri nykäisi Korpelaa sanoen leikillään: ”Kaikenlaisia makuja sitä ihmisillä on!” Tähän laulaja tokaisi vain: ”No niin on!” (Kertoja S. Korpela itse.)
(Pomus)
Seppo Korpela levytti v. 1950 ja 1952 PSO:lle ja Westerlundille yhteensä kahdeksan levypuolta. Näistä kotimaista alkuperää olleista kappaleista muistettaneen nykyisin enää vain Koiviston polskan säveleen pohjautuva Tatu (oik. Taavetti) Pekkarisen sanoittama Kirkonkylän tanssit –jenkka, jonka ovat myöhemmin levyttäneet Matti ”Fredi” Siitonen ja Vesa-Matti Loiri. Korpela itse arvelee levyttämiensä Georg Malmsténin sävellysten olleen sellaisia, joita Malmstén itse ei jostakin syystä halunnut itse laulaa.
Kuplettilaulajaksi itsensä katsova Korpela on varsinaiselta ammatiltaan ollut verhoilija, mutta hän oli aikoinaan vähällä ruveta Fazerin palvelukseen soitinrakennuspuolelle. Hän on itse soittanut mandoliinia lähinnä korvakuulolta sekä säveltänyt yhden vaimonsa Helenan sanoittaman laulun.
Korpela poikkesi kerran kaverinsa kanssa Levytukun musiikkiliikkeeseen ostamaan nuottipaperia, jolloin samaan aikaan joku asiakas soitti Korpelan levytystä ja sanoi jonkin aikaa sitä kuunneltuaan: ”Joo, tämän minä otan!” Kaveri nykäisi Korpelaa sanoen leikillään: ”Kaikenlaisia makuja sitä ihmisillä on!” Tähän laulaja tokaisi vain: ”No niin on!” (Kertoja S. Korpela itse.)
(Pomus)
Комментарии