My Little Pony: Friendship Is Magic - A Kirin Tale (Finnish)

LYRICS:
La, la-la, la, la
La-la, la, la-la, la

Ei ennen kukaan vaiennut puhe, laulu kaikui
Usein vitsejä kerrottiin ja nauru kaikui
Vaan kerran riita puhkeskin ja siitä alkoi tää:
Tunteet yltyi liekkeihil, ne kaiken hävittää
Ja tuli tää, se näännyttää, tuskin leipääkään
- Unohdin miten rakastankaan riimejä. Mihin jäin! Ai niin!

Nyt onnellisen kaupungin, näin raunioituneen
Päädyimme johtopäätöksiin, on syy se sanojen
Hiljaisuutta!, huusi pomo, sen jälkeen vaieten
Hiljaisen joen uomaan nyt käy jokainen
Niin veteen sammui tunteet, taas rauha vallitsee
Mutta jutella kun en voi, kohta tympäisee
- Ihan totta, eikai nyt pelkkä surku voi kauaa ketään viivyttää.

Voi taivaalla värejä nähdä vain jos sataa saa
Ja joskus madon omenassa näät
Älä naurustasi luovu, vaikka joskus se satuttaa
Sitä Kirinit ei voineet ymmärtää

Hiljaisessa vankilassa kuulin äänet päässäin nuo
Mä sitten pelastukseen kompastuin ja kukkapenkin luo
Niin löysin lääkkeen mykkyyteen ja sitten annoin palaa
Niin monta vuotta purkautui, ei ollut mitään rajaa
Ei laulut nousseet suosioon, ei vitsit, uutiset
Ei näytelmät, ei vietelmät, ei pyrelehtiset
Tai se tarina Kirinistä, niin asui alla näyttämön
- Ja rakastui oopperalaulajaan ja sillä oli semmoinen naamari ja se soitti urkuja ja murjotti koska laulaja rakasti toista, joten se vei tytön pois maanalaisella veneellään.
- Siis hei, kuka ei rakastaisi musikaaleja?

Sain johtajalta määräyksen, nyt pakko päättää ois
Elää niin kuin toisetkin, tai lähtee kauas pois
Mä muutin siis mut sohva jäi kas kun se painaa niin
Vain maisemat nää seuranain, voi, sitten saavuitkin
- Antakaa palaa, pojat!

Voi taivaalla värejä nähdä vain jos sataa saa
Ja liekin täytyy polttaa kynttilää
Älä naurustasi luovu, vaikka joskus se satuttaa
Sitä kyläni ei voinut ymmärtää
Vaik painui mun tiedot jakoon, he vain tuskaa tahtoi pakoon
On joskus pakko sataa vaan
Sillä joskus täytyy sataa vaan

Voi taivaalla värejä nähdä vain jos sataa saa
Ja liekin täytyy polttaa kynttilää
Älä naurustasi luovu, vaikka joskus se satuttaa
Sitä kyläni ei voinut ymmärtää
Voi kyllä värejä nähdä vain jos sataa...
... saa!