Jean Sibelius: Soi kunniaksi Luojan

Nettisivuille pääsee suoraan kanavan 'tietoja' -osion linkistä

Niklas Klaavon improvisaatio virteen "Soi kunniaksi Luojan" (Virsi 462)

Soi kunniaksi Luojan on koraalityylinen; Erik Tawaststjernan mukaan "vaikka Sibelius on merkinnyt sen esitettäväksi 'kansanlaulun tapaan, reippaasti', sävelmää kantaa uskonnollinen hartaus ja innoitus".

Tawaststjernan mukaan vaikka teosta voidaan pitää lähinnä Sibeliuksen tilapäistyönä, se on silti viimeistellympi kuin hänen kaksi aikaisempaa kantaattiaan ja se on soinnutukseltaan näitä mielenkiintoisempi.

Huhutaan, että Sibelius halusi säveltää virren perustuen Säkkijärven polkan sävelmään. Soi kunniaksi Luojan -virren melodia muistuttaakin kyseistä polkkaa hitaammalla tempolla. Huhu ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä Säkkijärven polkka on peräisin vasta 1930-luvulta.

Soi kunniaksi Luojan keskittyy Pyhän Kolminaisuuden persoonista nimenomaan Isään. Tauno Väinölän mukaan myös tällaisia virsiä tarvitaan ja se onkin tämän virren vahvuus.

 Reijo Pajamo ja Erkki Tuppurainen liittävät virren Sibeliuksen tokaisuun "Luonnossa ja luomakunnassa olen voimakkaimmin tuntenut Kaikkivaltiaan läsnäolon."

 Sibelius sävelsi myös kaksi muuta suomalaisiin virsikirjoihin päätynyttä virttä:Ei valtaa, kultaa, loistoa (op. 1 nro 4, virsikirjassa numero 31) ja Suomen ruotsinkielisen virsikirjan Den höga himlen och den vita jorden (numero 308).

Näistä ensimmäinen on Sibeiluksen säveltämistä hengellisistä lauluista suosituin.

(Wikipedia)