filmov
tv
TAATTONI MAJA, Hiski Salomaa ja Antti Kosolan orkesteri v.1931

Показать описание
Hiski Salomaa ja Antti Kosolan orkesteri esittävät kansanlaulun TAATTONI MAJA, joka levytettiin New Yorkissa kesäkuussa 1931. Tämä on kaikkein harvinaisin Hiski Salomaan levyistä, sillä tätä tunnetaan vain kolme alkuperäistä kappaletta Suomessa olevissa kokoelmissa ja arkistoissa. Kuva on Hiskin Suomen matkalta hän kävi myös kotiseudullaan Kangasniemellä v.1952. Vasemmalta kyläkauppias Arvi Tarvainen, Ananias Albrecht, Hiski ja Aini-vaimo sekä Hiskin säestäjä ja kuljettaja Emil Hänninen.
"juhisteri"
Ei tämän pojan koti suurempi ollu,
kuin kartanon koirankoppi.
Vaan se oli mulle niin hellä ja nätti
ja ainoa rauhan soppi.
Taattoni maja oli matala ja pieni
ja porrasta siin' oli kaksi,
kun läksin mä taattoni porraspuulta
tän mailman kulkijaksi.
Taattoni majan raitilla kasvoi
kaksi pihlajapuuta.
Niiden juurilla istuin illat pitkät
ja katselin kaunista kuuta.
Kun annansilmä ja auringonkukka
se ikkunalaudalla kukki,
hämyhetkinä hiljaa se hyrähteli
tuo äitini vanha rukki.
Kun hyljätty äitini rukkinsa ääressä
kehräili pitkät illat
ja kyyneleitä poskilta vierähteli,
jotka kasteli vierahat villat.
Kun kuusi oli lastansa kuolema vienyt
ja tuoni kai ois turvana heille
ja muisteli sortuko poikansa tumma
näille mailman markkinateille.
Sitten minä kuulin sen kuiskaavan äänen
noiden Atlannin aaltojen yli,
että kotona on kylmennyt kulkuripojalla
tuo hyljätyn äidin syli.
... että kotona on kylmennyt kulkuripojalla
tuo hyljätyn äidin syli.
"juhisteri"
Ei tämän pojan koti suurempi ollu,
kuin kartanon koirankoppi.
Vaan se oli mulle niin hellä ja nätti
ja ainoa rauhan soppi.
Taattoni maja oli matala ja pieni
ja porrasta siin' oli kaksi,
kun läksin mä taattoni porraspuulta
tän mailman kulkijaksi.
Taattoni majan raitilla kasvoi
kaksi pihlajapuuta.
Niiden juurilla istuin illat pitkät
ja katselin kaunista kuuta.
Kun annansilmä ja auringonkukka
se ikkunalaudalla kukki,
hämyhetkinä hiljaa se hyrähteli
tuo äitini vanha rukki.
Kun hyljätty äitini rukkinsa ääressä
kehräili pitkät illat
ja kyyneleitä poskilta vierähteli,
jotka kasteli vierahat villat.
Kun kuusi oli lastansa kuolema vienyt
ja tuoni kai ois turvana heille
ja muisteli sortuko poikansa tumma
näille mailman markkinateille.
Sitten minä kuulin sen kuiskaavan äänen
noiden Atlannin aaltojen yli,
että kotona on kylmennyt kulkuripojalla
tuo hyljätyn äidin syli.
... että kotona on kylmennyt kulkuripojalla
tuo hyljätyn äidin syli.
Комментарии