filmov
tv
Matkamiehen mieli palaa, virsi 621

Показать описание
#finnish #hymns #psalms #vocalist #spiritualsongs #classicalsinger #churchmusic #thank 1.
Matkamiehen mieli palaa
kauas kotiin rakkaaseen.
Sielunikin päästä halaa
määränpäähän taivaaseen.
Kaipaan isänmaahan, minne
Jeesus kulki edellä.
Kerran pääsen rauhaan sinne
näistä kuolon siteistä.
2.
Kuinka yössä rientää aika,
milloin lähtökello lyö?
Riemu valtaa mielen, vaikka
vielä hetken jatkuu yö.
Joudu, Ylkä taivaallinen,
nouda häihin Karitsan
seurakunta uskollinen,
ikävöivä morsian.
3.
Itsessäni olen kyllä
kurja, köyhä syntinen,
mutta Yljän puku yllä
olen lumivalkoinen.
Olen puhdas, kaunis lilja
Mestarini tarhassa,
olen taivaan kypsä vilja
armostansa suuresta.
4.
Taivaan riemu sydämeni
täällä niin jo vallatkoon,
etten uuvu matkalleni
enkä joudu turmioon.
Taivaassa ei myrsky pauhaa
eikä synti turmele,
täyttä autuutta ja rauhaa
siellä aina nautimme.
5.
Sydämessä soi jo ääni
taivaan kiitossävelten.
Toivossa nyt nostan pääni,
uutta maata tähyilen.
Uutta virttä Karitsalle
siellä sitten veisataan,
ylistystä Jumalalle
väsymättä milloinkaan.
Ruotsissa 1781. Suom. 1786. Säk. 1–2 uud., säk. 3–5 Simo Korpela 1913. Uud. Niilo Rauhala 1979. Virsikirjaan 1986.
Matkamiehen mieli palaa
kauas kotiin rakkaaseen.
Sielunikin päästä halaa
määränpäähän taivaaseen.
Kaipaan isänmaahan, minne
Jeesus kulki edellä.
Kerran pääsen rauhaan sinne
näistä kuolon siteistä.
2.
Kuinka yössä rientää aika,
milloin lähtökello lyö?
Riemu valtaa mielen, vaikka
vielä hetken jatkuu yö.
Joudu, Ylkä taivaallinen,
nouda häihin Karitsan
seurakunta uskollinen,
ikävöivä morsian.
3.
Itsessäni olen kyllä
kurja, köyhä syntinen,
mutta Yljän puku yllä
olen lumivalkoinen.
Olen puhdas, kaunis lilja
Mestarini tarhassa,
olen taivaan kypsä vilja
armostansa suuresta.
4.
Taivaan riemu sydämeni
täällä niin jo vallatkoon,
etten uuvu matkalleni
enkä joudu turmioon.
Taivaassa ei myrsky pauhaa
eikä synti turmele,
täyttä autuutta ja rauhaa
siellä aina nautimme.
5.
Sydämessä soi jo ääni
taivaan kiitossävelten.
Toivossa nyt nostan pääni,
uutta maata tähyilen.
Uutta virttä Karitsalle
siellä sitten veisataan,
ylistystä Jumalalle
väsymättä milloinkaan.
Ruotsissa 1781. Suom. 1786. Säk. 1–2 uud., säk. 3–5 Simo Korpela 1913. Uud. Niilo Rauhala 1979. Virsikirjaan 1986.
Комментарии