filmov
tv
Lassilan Linnavuori ja luola, Ruokolahti

Показать описание
Lassilan linnavuori on toiminut myös suojana Suuren Pohjansodan aikaan.
Suuren Pohjansodan aikaan, 1700-luvun alussa, venäläisjoukot riehuivat Suomen alueella ryöstellen ja asukkaita vainoten. Raskaimmat iskut koettiin läntisessä Suomessa, jota kasakkajoukot terrorisoivat, mutta osansa sai myös itäinen osa maatamme. Yksi summittaisten ryöstöretkien ja taistelujen ylipyyhkäisemä oli Ruokolahden Lassilan kylä, jonka viiden tilan muodostama yhteisö sai tuon tuosta tuntea sodan kauhut arjessaan. Kylän ympärillä sijaitsevat viljelysaukeat Helisevänjoen laaksossa houkuttivat vihollisia arvokkaan saaliin toivossa, ja monen monta kertaa Lassilan talot paloivat maan tasalle ja elämä jouduttiin aloittamaan alusta. Lassilan kyläläisillä oli kuitenkin selviytymiskeino, joka saattoi säästää heidän henkensä, jos ei omaisuutta. Lähistöllä kohosi nimittäin Linnavuori, jonka korkean graniittikallion kupeesta avautuu lähes huomaamaton suuaukko syvälle vuoren sisään. Parinkymmenen metrin pituinen ahdas tunneli laajenee sen keskivaiheilla muodostaen”kirkoksi” kutsutun suojan sinne pyrkijöille.
Sodan aikana Lassilan väki kykeni pitämään vihollisjoukot loitolla luolaan kätkeytyen. Eräänkin kerran 40 kyläläistä oli juossut sinne pakoon riehuvien sotilaiden tieltä. Venäläiset saivat kohta kuitenkin selville pakolaisten olinpaikan ja vaativat heitä antautumaan. Nämä eivät suostuneet ja pystyivät toistuvasti torjumaan luolaan pyrkivien sotilaiden yritykset. Luolan ahtaat suuaukot ja kapeat raot estivät miesvoimalla tehtävän tunkeutumisen sisälle, eikä palavista oksista ja puunrungoista kohoavasta savustakaan ollut kyläläisten puolustustahdon murtajaksi. Muutamalla
luodikolla kylän parhaat ampujat pitivät vainolaisen etäällä. Viimeisenä keinonaan venäläiset raahasivat kallion päälle sotasaaliikseen saamansa padat, täyttivät ne kiehuvalla vedellä ja tyhjensivät kuuman lastin luolassa olijoiden niskaan. Mutta vesi ehti kallion pienissä raoissa jäähtyä, eikä siitä näin ollen ollut vahinkoa kenellekään. Lopulta vihollinen antoi periksi ja kyläläiset saattoivat palata takaisin kotiinsa – tosin maan tasalle poltettuun.
Luolasta muualla netissä.
Suuren Pohjansodan aikaan, 1700-luvun alussa, venäläisjoukot riehuivat Suomen alueella ryöstellen ja asukkaita vainoten. Raskaimmat iskut koettiin läntisessä Suomessa, jota kasakkajoukot terrorisoivat, mutta osansa sai myös itäinen osa maatamme. Yksi summittaisten ryöstöretkien ja taistelujen ylipyyhkäisemä oli Ruokolahden Lassilan kylä, jonka viiden tilan muodostama yhteisö sai tuon tuosta tuntea sodan kauhut arjessaan. Kylän ympärillä sijaitsevat viljelysaukeat Helisevänjoen laaksossa houkuttivat vihollisia arvokkaan saaliin toivossa, ja monen monta kertaa Lassilan talot paloivat maan tasalle ja elämä jouduttiin aloittamaan alusta. Lassilan kyläläisillä oli kuitenkin selviytymiskeino, joka saattoi säästää heidän henkensä, jos ei omaisuutta. Lähistöllä kohosi nimittäin Linnavuori, jonka korkean graniittikallion kupeesta avautuu lähes huomaamaton suuaukko syvälle vuoren sisään. Parinkymmenen metrin pituinen ahdas tunneli laajenee sen keskivaiheilla muodostaen”kirkoksi” kutsutun suojan sinne pyrkijöille.
Sodan aikana Lassilan väki kykeni pitämään vihollisjoukot loitolla luolaan kätkeytyen. Eräänkin kerran 40 kyläläistä oli juossut sinne pakoon riehuvien sotilaiden tieltä. Venäläiset saivat kohta kuitenkin selville pakolaisten olinpaikan ja vaativat heitä antautumaan. Nämä eivät suostuneet ja pystyivät toistuvasti torjumaan luolaan pyrkivien sotilaiden yritykset. Luolan ahtaat suuaukot ja kapeat raot estivät miesvoimalla tehtävän tunkeutumisen sisälle, eikä palavista oksista ja puunrungoista kohoavasta savustakaan ollut kyläläisten puolustustahdon murtajaksi. Muutamalla
luodikolla kylän parhaat ampujat pitivät vainolaisen etäällä. Viimeisenä keinonaan venäläiset raahasivat kallion päälle sotasaaliikseen saamansa padat, täyttivät ne kiehuvalla vedellä ja tyhjensivät kuuman lastin luolassa olijoiden niskaan. Mutta vesi ehti kallion pienissä raoissa jäähtyä, eikä siitä näin ollen ollut vahinkoa kenellekään. Lopulta vihollinen antoi periksi ja kyläläiset saattoivat palata takaisin kotiinsa – tosin maan tasalle poltettuun.
Luolasta muualla netissä.
Комментарии