ARTO - MIELIKUVITUSMAAILMA

Produced by: M89

Lyrics:
Sama loppuunkulunut tarina, jokaisella versio on kai oma
Poika tapaa tytön, tyttö tappaa pojan
Toiselta loppuu sivut kesken ennen ku saa ympärille kannet kovat
Teksti vettyneenä pohjal ojan, kohtaa lopun onnettoman

Kerro mulle mikä on totta, mikä on totta
Epävarmuus jäytää maailmani perustuksii ku rotta
Kerro mulle mikä on totta, kerro se viel uudestaan
Anna mulle keino erottaa mielikuvitusmaailma todellisuudesta

Kakstoista yhteistä luokkaa, oppii keneen voi luottaa
Kun toisen läheisyys jo luonnetta hiljalleen muokkaa
Ennen kouluu tavattiin ja läpi koluttiin samat pihat
Paritalon ovet yhtä aikaa avattiin ja kummalki rahat fikas
Haalistunut keltainen maali tulee vielki uniini
Kaikki ne muistot palanu pysyvästi syvälle mielikuviini
Taskun pohjal kieri rubiini, se oli sun suurin arre
Haudattiin se yhdessä päähän sateenkaaren
Vannoit ja vakuutit, et oon ainoa joka hakee saa sen
Jouduin jonon perälle, mun vuoronumero jäi huutamatta
Aina joku toinen kainaloon ehti sun uuman nappaa
Ystävyys ei saanut tilaa muuttuu, ja jäi muuttamatta

Kerro mulle mikä on totta, mikä on totta
Epävarmuus jäytää maailmani perustuksii ku rotta
Kerro mulle mikä on totta, kerro se viel uudestaan
Anna mulle keino erottaa mielikuvitusmaailma todellisuudesta

Eka joka näki huoneeni, eka jolle esittelin leffajulisteeni
Aina ku piirsin jotain, oli sun peffa kuvistreeni
Uskaltanut en tunteit sanottaa kun maassa maattii
Kirjoittamatta jääneet rakkauskirjeet lukitsen kassakaappiin
Meidän tarinan kasvualusta on mun mielikuvitusmaailma
Kasvimaata yksin paikas lukitus kaivan
Käsi kädessä luokalle ekalle, samaa matkaa ysille
Näytettii keskarii rekalle, haistateltiii paskaa kytille
Ekat hitaat ala-asteen limudiskos, en nähny ketää muita
Olisin halunnut sovittaa vastakkain nenää suita
Keskiasteella keräsin monen muun tytön huomion
Otin mitä sain, vaikka olisin susta halunnut puolison

Kerro mulle mikä on totta, mikä on totta
Epävarmuus jäytää maailmani perustuksii ku rotta
Kerro mulle mikä on totta, kerro se viel uudestaan
Anna mulle keino erottaa mielikuvitusmaailma todellisuudesta

Seison pohjalla ojan, lapio läpi maankuoren kovan
Tienpientareelta mukaan kukat tuoreet otan
Puhallan suusta savurenkaan huolettoman
Nuorisotalon pihalla niin kovin huolettomia nuoret ovat
Törmään naapurin ukkoon ostoskärryillä kaupassa
Sanat kuulematta jää, miks sillä roikku hintalappu takin saumassa
Se lykkää mulle kutsun käteen, kuulemma pakko tulla näkeen
Että kuinka paljon sen poikaa onkaan vauvassa
Ne on kuin kaksi marjaa, tukkaa muistuttaa leijonan harjaa
Lupaan tulla, vaikka en haluais nähdä sitä larvaa
Juhliesi sävy onkin harmaa ja haluaisin pois karkaa
Ja mieluummin ku kohtaan toden, suljen talosi oven

Kerro mulle mikä on totta, mikä on totta
Epävarmuus jäytää maailmani perustuksii ku rotta
Kerro mulle mikä on totta, kerro se viel uudestaan
Anna mulle keino erottaa mielikuvitusmaailma todellisuudesta