Taikahattu

Toivon, että katsojat opettelevat tarinan ja piirroksen ulkoa ja piirtävät sen itse lapselle paperiin, taululle tai vaikka katuliidulla asfaltille.

Suosittelen, että keksit omiakin piirrossatuja lapsillesi, oppilaillesi tai hoidettavillesi. Yksinkertaiset tarinat ja kuvat riittävät. Lapset jännittävät, millainen kuva muodostuu. Taianomaisia hetkiä!

Kuvan lähde on Sachiko Umoton piirustuskoulusta “Piirretään söpöjä eläimiä” - Jättiläiskilpikonna.

TAIKAHATTU
kirjoittaja: Riikka Linjama

Olipa kerran nuori mies, joka tykkäsi pyöräillä metsässä.
Eräänä päivänä hän näki hatun puolukkakankaalla hatun.
Hän oli nähnyt siellä myös hylättyjä sohvia, kanaverkkoa, autonraatoja ja jopa astianpesukoneen metsässä, joten yksi hattu ei häntä erityisemmin kiinnostanut.
Hän jatkoi hyppelemistään omissa hyppyreissään.

Kun miekkonen seuraavan kerran oli kankaalla pyöräilemässä, hän näki jälleen hatun. Hän huomasi, että siinä oli omituisia raitoja. Hattu oli aivan toisessa paikassa kuin aikaisemmin.
Mutta hän arveli, että sepä on joku kulkija heittänyt sillä vesilintua, tuskin siinä sen enempää taikuutta on, mutta kuitenkin hän mielessään sanoi sitä Taikahatuksi.

Nuori mies jatkoi rälläämistään ja kävi kiertämässä koko maastopyörälenkin. Kun hän tuli takaisin, ei hattua näkynyt samassa paikassa, ikään kuin se olisi saanut jalat alleen.
Nyt nuorukainen kiinnostui hatusta. Hän astui alas pyörältään ja lähti etsimään hattua.
Maa oli pölyinen maastopyörän jäljiltä.

Hän etsi pienen kumpareen takaa. Sieltä löytyi vain kypsiä puolukoita. Toisenkin kumpareen takaa löytyi vain kypsiä puolukoita. Kolmannen kumpareen takaa – niin mitä hän löysikään?

Kiitos Taikelle ja Alli Paasikiven säätiölle mahdollisuudesta työskennellä piirrossatujen kanssa!