Lapsuuden tiluksia katselemassa - linkkitorni

Mies seisoo korkealla, linkkitornin laella,
Aikoinaan hän sinne kiipesi, nuoruuden kelloissa.
Mopon hurina kaikuu vielä korvissa,
Kun hän palaa takaisin muistojen maisemiin.

Lapsuuden seikkailut, rohkeus ja kiihko,
Mies oli kuin tuuli, vapaa ja lennokas sielu.
Nyt hän seisoo siinä, katseessaan kaipaus,
Lapsuuden iloja ja huolettomuuden riemua.

Hän muistelee hetkeä, kun linkkitorni kutsui,
Kuin salaperäinen portti seikkailun juhliin.
Ylös hän kiipesi, tuulessa tanssi hänen hiuskiehkuransa,
Sydän täynnä nuoruuden ikuisuuden suudelmia.

Nyt miehen askel on rauhallinen ja vakaa,
Mutta sielu kaipaa vielä vapauden laulua.
Hän katsoo alaspäin, näkee nuoren itsensä,
Mopon selässä, elämä avoinna kuin loputon tie.

Lapsuuden linkkitorni on muistoista tehty,
Se säilyttää hetket, jotka aika on koristellut.
Mies hymyilee haikeasti, tunteiden sekamelskaa,
Kun astuu alas, mutta sydämessään aina sinne jää.

Linkkitornin vierellä mies seisoo tänään,
Muistojen siivillä leijailee hän menneisyyteen.
Lapsuuden hurmaa hän ei unhoita koskaan,
Sillä se kulkee hänen mukanaan aina, ikuisesti valkeana.