Ikävä erätön ilta

Ikävä erätön ilta.
Siit' on mieleni apia, Syämeni sangen sairas, Kun ei mielly metsä mulle, Taivu ei ainoinen Tapio; Kun ei anna aioinkana, Harvoinkana hoivauta. Ikävä minun tulevi, Ikävä tulettelevi, Tätä tyhjeä eloa, Annitonta aikoani; Ikävä erätön ilta, Päivä pitkä saalihiton. Harvoin on nähty näillä mailla,
Harvoin nähty ja havattu, Osia jaeltavaksi, Arveltavaksi eriä; Imeheks' on saalis saatu, Virsiksi Jumalan vilja, Näillä tuhmilla tulilla, Vaivaisilla valkioilla. Anna ainoinen Jumala, Miehelle anelevalle, Anna kynttä kymmenistä, Karvoa monennäöistä; En sua kiviltä kiitä, Enkä kannoilta kumarra, Tok en palvele pajuilta, Havun oksilta halaja ... Kynsiä minä kysyisin, Aina jalkoja anoisin, Kysyn kynnen kantajata, Jalan jalon juoksijata, En parasta, en pahinta, Kysyn keskikertahista.

[knikkanokumppi]

I miss the endless evening.
That's where my mind is, My heart is very sick, When I don't like the forest, Bend is not the only Tapio; When you don't give as intended, Rarely nurture. I miss my future, I miss the coming one, This empty life, My empty time; A long, boring evening, a long day of hunting. Rarely seen in these countries, Rarely seen and noticed, Parts to share, Lots to guess; The prey has been caught as a sucker, God's grain as hymns, With these naughty fires, With laborious whites. Give the only God, To the man who begs, Give a nail from tens, A hair from many looks; I don't thank you from stones, I don't bow from stumps, Tok I don't serve from willows, I hug from thorn branches ... I would ask for nails, I would always ask for feet, I ask the bearer of the nail, the runner of the foot, Not the best, not the worst, I ask the average person.